Afrikan maat yhdessä Boko Haramia vastaan

Tänään avattiin Addis Abebassa Afrikan Unionin ministerineuvoston kokous. Avajaispuheessaan Afrikan Unionin komission puheenjohtaja, Nkosazana Dlamini-Zuma painotti Afrikan maiden yhteistyön välttämättömyyttä Boko Haramin uhan torjumiseksi. Nigeriaa jo pitkään terrorisoinut järjestö pyrkii agressiivisesti levittäytymään yhä uusille alueille myös naapurimaihin.

Nkosazana Dlamini-Zuma tiivisti puheessaan järjestön aiheuttaman uhan toteamalla: "Aluksi se vaikutti vain paikalliselta ryhmältä, nyt näemme sen uskaltautuvan aina vain kauemmas Länsi- ja Keski-Afrikkaan. On aika toimia, toimia yhdessä tätä yhä suurenevaa uhkaa vastaan."

Uhan torjumiseksi tarvitaan muutakin kuin puhetta. Puheenjohtajalla on selkeä tavoite: perjantaina alkavan Afrikan maiden johtajien huippukokouksen on tartuttava toimeen ja pyydettävä YK:n turvallisuusneuvostolta kahta asiaa.

Ensimmäinen asia on lupa monikansallisen sotilaalliselle väliintulolle alueella. Toiseksi tarvitaan erityinen rahasto sotatoimien rahoittamiseksi.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen on erittäin tärkeää alueen vakauden turvaamiseksi. Nigeriassa on alueita, joilla on jo pitkään eletty terrorin varjossa. Lisäksi Boko Haramin hyökkäykset aiheuttavat taloudellista sekasortoa ja inhimillistä kärsimystä myös naapurimaiden rajaseuduilla. Olemme jo nähneet, miten Tsadin ja Kamerunin yhteisetkään ponnistelut eivät ole riittäneet siviiliväestön suojaamiseen ja Boko Haramin etenemisen katkaisemiseen. Nigeriasta on myös tullut rajan yli joukoittain pakolaisia, mikä on saanut aikaan elintarvikkeiden hintojen nousun, kun paikallinen elintarviketuotanto ei riitä kattamaan kysyntää. Kuljetukset ovat vaikeutuneet ja polttoaineiden hinnat nousseet.

Kansainvälinen yhteisö ei voi vain katsella sivusta tätäkään kriisiä. Jos Afrikan maat ovat valmiita yhteistoimintaan on länsimaiden annettava sille tukensa.

Oletko Charlie?

Sananvapaus on luovuttamaton periaate. Terrorismi on ehdottoman tuomittavaa. Uskonnollisen, poliittisen tai minkä tahansa aatteen nimissä tapahtuva väärä vallankäyttö, sorto tai ihmisoikeuksien rajoittaminen on väärin ja sitä saa pilkata. Sen pilkkaaminen, mikä toiselle on aidosti pyhää ei ole hyvää tai rakentavaa.

Pariisissa tapahtunut terrori-isku toivottavasti muistuttaa meitä länsimaisia ihmisiä siitä, että sananvapauden rajoittaminen pelottelemalla ja väkivallalla on arkipäivää monessa maassa. Toimittajat tekevät työtään tämän pelon varjossa. Myöskään tavallisilla kansalaisilla ei ole oikeutta tai ainakaan rohkeutta ilmaista mielipiteitään vapaasti.

Sananvapauden periaate on luovuttamaton, koska vain sitä noudattamalla taataan kaikille mielipiteille olemassaolon oikeus ja aito keskustelu. Suomessa sananvapaus toteutuu päältä päin katsoen hyvin. Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin itsesensuuri rajoittaa ilmaisuamme. Kuinka moni uskaltaa esimerkiksi sanoa julkisesti kannattavansa perinteistä, yhden miehen ja yhden naisen välistä avioliittoa tai ajattelevansa että abortissa on kyse ihmiselämän lopettamisesta? Joissain asioissa näyttää yhteiskunnassamme olevan tilaa vain yhdelle "oikealle" mielipiteelle, vaikka kuinka toisteltaisiin yhteiskunnan olevan moniarvoinen.

Pariisin tragedian jälkeisessä keskustelussa on kyseenalaistettu Suomessa voimassa oleva uskonrauhan takaava laki, jonka jotkut katsovat rajoittavan ilmaisunvapautta. Meillä on kuitenkin muitakin lakeja, joiden voitaisiin tulkita rajoittavan sananvapautta. Vihapuhe tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kiellettyä, ja niin pitääkin olla. Mutta eikö niiden kieltäminen ole ilmaisunvapauden rajoittamista? On vaikeaa ymmärtää, mitä kuvitellaan saavutettavan pilkkaamalla jollekin toiselle aidosti pyhää ja jumalallista. Satiirissakin tulee erottaa uskonto ja sen pyhät arvot sen nimissä tapahtuvasta vallankäytöstä ja alistamisesta. Edellistä tulee kunnioittaa, jälkimmäistä saa pilkata.

Joskus on myös kysytty, miksi juuri uskonnoilla tulisi olla erityinen lain suoja, eikö saman suojan tulisi koskea myös esimerkiksi poliittisia tai muita ideologioita? Uskontoon sisältyvä transendenttisuus, usko johonkin tuonpuoleiseen, meitä korkeampaan voimaan erottaa sen kuitenkin radikaalisti muista mielipiteistä tai ideologioista. Siihen liittyvä tunnelataus sisältää kokemuksen jostain pyhästä ja loukkaamattomasta. Siksi tuon pyhän loukkaaminen koskee kipeämmin ja syvemmin.

Käytetään rohkeasti sananvapauttamme, silloinkin kun se ei tuo pelkkää kiitosta. Silloin voimme sanoa olevamme Charlie, loukkaamatta muita.