Mäntsälä pysyy Mäntsälänä

Kunnanvaltuusto hyväksyi tänään yksimielisesti hallituksen esityksen, jonka mukaisesti Mäntsälä irtautuu kuntaliitosselvityksestä. Tämä oli odotettavissa, sillä Hyvinkään irtauduttua selvityksestä ei jatkaminen ollut enää millään kriteereillä mielekästä.

Kristillisdemokraatit olivat alusta asti sitä mieltä, että näin laajaan selvitykseen ei ollut aiheellista lähteä. Laskelmat saavutettavista eduista eivät vakuuttaneet, kun niiden hintana olisi ollut päätöksenteon ja vaikutusmahdollisuuksien etääntyminen kuntalaisista kauas jättikunnan valtuustoon. Palveluverkkoa olisi koulujen ja päiväkotien osalta tiivistetty niin, että lopputuloksena olisi ollut valtavat, jopa tuhannen oppilaan yksiköt.

Aika ajoi myös liitosselvityksen ohi sote-uudistuksen etenemisen myötä. Toteutuessaan se vie kuntien  tehtävistä ja budjetista puolet. Jäljelle jäävien tehtävien hoitamiseen ei tarvita suurkuntia.

Selvitys on niellyt rahaa ja kuntien virkamiesten työtunteja. Sen myötä on nyt saatu arvokasta tietoa siitä, millä tavalla kuntien välistä yhteistyötä tiivistämällä voidaan saada aikaiseksi säästöä tulevaisuudessa. Siltä osin selvitystyö ei ole mennyt hukkaan, kunhan nyt osataan käyttää kaikki mahdollisuudet ja edut, joita yhteistyöllä voidaan saavuttaa.

Onko pakolaiskriisiin ratkaisua?

Tämän viikon toivoisi tuovan jotain uutta ja ratkaisevaa Euroopan pakolaiskriisin ratkaisemiseksi, ovathan EU-maiden sisäministerit kokoontuneet etsimään keinoja, joilla tilanne saataisiin hallintaan. Realistin on toisaalta todettava, että nopeaa ja helppoa ratkaisua ei ole. Kansainvaelluksia on aina ollut, ja on odotettavissa, että toisaalta konfliktit ja terrori erityisesti Lähi-Idässä ja eri osissa Afrikkaa sekä toisaalta ilmaston lämpenemisen aikaansaamat muutokset aiheuttavat jatkossakin laajojen joukkojen hakeutumisen muualle elämän edellytysten ja turvallisuuden toivossa.

Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on ihmissalakuljetus, jossa rikolliset käyttävät hyväkseen turvapaikkaa tai parempia elinolosuhteita etsiviä ja vaarantavat häikäilemättä näiden hengen ja turvallisuuden. Siksi on löydettävä keinoja, joilla turvapaikan hakijoita kyetään auttamaan rohkaisematta näitä turvautumaan salakuljetusbisnekseen. Pysyvät mekanismit, joilla turvapaikanhakijoiden määrää jaetaan EU-maiden kesken eivät ole tässä suhteessa paras vaihtoehto. Sen sijaan tulisi nostaa tuntuvasti pakolaiskiintiöitä. Sisäministeri Petteri Orpon ehdotus maakohtaisista turvapaikanhakijoiden kiintiöistä on hyvä, etenkin kun ehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus ottaa turvapaikanhakijakiintiön täytyttyä pakolaisia suoraan pakolaisleireiltä tai Etelä-Eurooppaan perustettavista ns. hotspot-keskuksista.

Kriisimaihin ja niiden lähialueille tulisi perustaa keskuksia, joissa turvapaikkaa voi hakea jo lähtömaassa. Tämä vaatii tietysti resursointia, ja hakemusten määrä voi jopa lisääntyä. Ihmishengelle ei voi kuitenkaan laskea hintaa. Kun käsittely ja päätöksen saaminen tapahtuu lähtömaassa, ei tule tarvetta lähteä epätoivoiselle matkalle kohti kaukaista, tuntematonta ja epävarmaa sijoituspaikkaa. Myös heikommassa asemassa olevien, lasten, vanhusten ja sairaiden olisi mahdollista hakea turvapaikkaa, saada pakolaisstatus ja sirtyä suoraan vastaanottavaan maahan.

Tärkeää on myös parantaa oloja pakolaisleireillä ja ennaltaehkäistä kriisien syntymistä. Köyhyys ja toivottomuus synnyttävät katkeruutta ja levottomuutta. Siksi hallituksen nyt tekemät massiiviset leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin ovat todella lyhytnäköistä ja ajattelematonta politiikkaa.

Maailman pakolaisvirroista suurin osa suuntautuu edelleen muualle kuin Eurooppaan. Kehittyvät maat kantavat pakolaisista paljon suuremman taakan kuin eurooppalaiset. Pakolaisongelman laajuuteen kuítenkin havahdutaan tyypillisesti vasta sitten, kun turvapaikanhakijat kolkuttavat omaa ovea. Suomessakin laajalti viljelty retoriikka, jonka mukaan pitäisi ensin laittaa omat asiat kuntoon ja vasta sitten auttaa muita, osoittautuu kerta toisensa jälkeen perusteettomaksi. Kehitysyhteistyöllä voidaan vaikuttaa myönteisesti potentiaalisten kriisimaiden elinkeinoelämään, koulutukseen ja demokratiakehitykseen ja vähentää tältä osin pakolaiskriisin pahenemista.

Pakolaisuus on ongelma, mutta tulee varoa näkemästä ihmistä, pakolaista tai turvapaikanhakijaa, ongelmana. On selvää, että kaikki turvapaikkaa hakemaan tulleet eivät ole todellisia turvapaikan tarvitsijoita. Viime vuonna Suomessa käsitellyistä turvapaikkahakemuksista hyväksyttin vain 40%. On mahdotonta ennustaa, miten suuri osa tänä vuonna tehtävistä hakemuksista hyväksytään. Tuskin kuitenkaan sataa prosenttia. On myös niitä, jotka tänne saavuttuaan ovat itse todenneet paremmaksi lähteä takaisin kotimaahansa. Siitä huolimatta jokaisella tänne tulevalla on ihmisyytensä perusteella oikeus perustarpeiden täyttämiseen. On oikein ja hienoa, että niin moni suomalainen on avannut sydämensä, kukkaronsa ja jotkut jopa kotinsa tänne tulleiden auttamiseksi.

Turvapaikkahakemusten käsittely vie oman aikansa ja päätöksen odottaminen on raskasta silloin, kun kyseessä on todellinen hätä. Siksi tarvitaan myös keinoja, joilla käsittelyaikoja saadaan lyhennettyä ja toisaalta ilmeisen kielteisen päätöksen kyseenollessa toimia nopeutetussa järjestyksessä. Tässäkin suhteessa pakolaiskiintiöjärjestelmä, jossa vastaanottava maa valitsee ja hakee ihmiset suoraan pakolaisleiriltä, on kestävin ja humaanein vaihtoehto.

Ylijäämäruoan hyötykäyttö

Valtuustoryhmämme teki viime vuoden elokuussa aloitteen koulujen hävikkiruoan jakelumahdollisuuksien selvittämisestä. Aloite pyörähti virkakoneiston rattaisiin ja tuotiin valtuustoon viime keväänä. Selvityksen mukaan oli mahdollista kokeilla ruoan tarjoamista vanhuksille koulujen ruokaloissa.

Tänään Mäntsälän Uutiset kertoi kunnan aloittavan ylijäämäruoan myymisen vanhuksille lukiolla, Kirkonkylän koululla ja Saaren koululla. Linkki artikkeliin löytyy tästä:

http://www.mantsalanuutiset.fi/artikkeli/316041-paivan-vanha-ruoka-menee-tahteisiin

Ylijäämäruoan jakelua on jo aloitettu monilla paikkakunnilla. Toivottavasti kokeilu onnistuu myös meillä.