Olen nyt ollut
Windhoekissa runsaat kaksi viikkoa. Kaupunki on kaunis ja yllättävän
rauhallinen – ei toisaalta ihme, koska kaupungin asukasluku on vain vajaa 326 000
asukasta. Moneen muuhun afrikkalaiseen pääkaupunkiin verrattuna liikenne on
rauhallista, eikä ihmisiä tungeksi katujen varsilla. Kaupunki on myös hyvin siisti.
Siniseen työasuun sonnustautuneet kaupungin työntekijät kulkevat säännöllisesti
keräämässä roskia kaduilta, ja jätehuoltokin vaikuttaa toimivan hyvin.
Eurooppalaisenakin uskaltaa kävellä päiväsaikaan turvallisesti, kunhan pitää
laukustaan huolen.
Namibian kielipolitiikka
on kiehtovaa. Maassa puhutaan lähes kahtakymmentä afrikkalaista kieltä, joista
kymmenellä on kansalliskielen asema. Näistä kielistä kahdeksan on bantukieliä
ja kaksi khoisan-kieliä. Näitä kieliä käytetään myös koulujen opetuskielinä
kolmella ensimmäisellä luokalla. Sen jälkeen niitä voi vielä opiskella
kouluaineina. Afrikkalaisten kielten lisäksi kansallis- ja koulukielen asema on
afrikaansilla, saksalla ja englannilla.
Englanti on Namibian
ainoa virallinen kieli. Englannin valinta viralliseksi kieleksi Namibian
itsenäistyessä 1990 oli erikoinen valinta siinä mielessä, että sitä puhui
ensimmäisenä kielenään tuossa vaiheessa vain 0,8% väestöstä (väestönlaskun 1991
mukaan), kun taas oshiwamboa puhui noin puolet väestöstä, ja afrikaansia noin
10%. Lisäksi afrikaansia oli käytetty hallinnossa ja kouluissa. Afrikaans
assosioitui kuitenkin vahvasti Etelä-Afrikan kolonialistiseen hallintoon ja sen
Namibiassakin harjoittamaan rotuerottelupolitiikkaan. SWAPOn politiikkaan
kuului jo ennen itsenäistymistä englannin tuominen maan viralliseksi kieleksi
keinona irtautua kolonialistisesta menneisyydestä ja avata ovet ulkomaailmaan.
Lisäksi maanpaossa olleita ja tulevan itsenäisen Namibian virkamiehiä oli
koulutettu YK:n Namibian Instituutissa Lusakassa ja muuallakin, missä he olivat
oppineet sujuvan englannin taidon.
Pääkaupungissa kuulee lähinnä
hereroa, oshiwamboa ja afrikaansia. Englanniksi voi asioida virastoissa ja
kaupoissa. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kieliä namibialaiset puhuvat
keskenään. Pikaisen tarkastelun tuloksena (ja osaamatta yhtäkään namibialaista
kieltä) olen todennut, että eurooppalaisten sekä eurooppalaisten ja
afrikkalaisten jälkeläiset puhuvat keskenään afrikaansia. Afrikkalaistaustaiset
puhuvat keskenään joko jotain Namibian afrikkalaisista kielistä tai englantia,
jos kuuluvat eri kieliryhmiin.
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Päivälehti The Namibianin oshiwambonkielinen osio |
Englannin valinnalla
ainoaksi viralliseksi kieleksi ja sitä myötä opetuskieleksi heti neljänneltä
luokalta lähtien ei ole ollut pelkästään positiivisia seurauksia. Vaikka
koulujen virallinen kielipolitiikka määrittelee tavoitteeksi paitsi kaikkien
kansalaisten sujuvan englannin taidon, myös kansallisten kielten suojelemisen
ja kehittymisen, korostuu englannin merkitys siitä syystä, että se on
pääasiallinen opetuskieli heti neljänneltä luokalta lähtien. Oppimismotivaation
ja –tulosten kannalta ei myöskään ole ihanteellista, että äidinkielisestä
opetuksesta siirrytään niin varhain pelkästään englanninkieliseen opetukseen.
Kaikkien oppilaiden englannintaito ei ole siinä vaiheessa vielä riittävällä
tasolla. Kaukana asutuskeskuksista englantia ei toisaalta edes puhuta muuta
kuin koulussa, jolloin motivaatio sen oppimiseen ei välttämättä ole kovin
suuri. Toisaalta edes opettajat eivät syrjäseuduilla osaa englantia kovin
hyvin. Tällä kaikella on luonnollisesti vaikutusta oppimistuloksiin ja
koulumotivaatioon.
