Olen neljän jo aikuistuneen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen mami, naimisissa, kieltenopettaja ja entinen lähetystyöntekijä. Nykyinen virkani on Rauman normaalikoulussa, josta olen opintovapaalla tehdäkseni väitöstutkimusta. Tutkimusaiheeni on Namibian kielikoulutuspolitiikka ja monikielisen opetuksen kehittäminen.
Lähdin mukaan politiikkaan aktiivisemmin ollessani ehdokkaana kunnallisvaaleissa 2012. Itsellenikin yllätykseksi tulin valituksi ensikertalaisena Mäntsälän kunnanvaltuustoon. Olin myös Mustijoen perusturvalautakunnan jäsen. Muutettuamme takaisin juurillemme Turkuun 21 vuoden jälkeen jouduin jättämään valtuusto- ja lautakuntapaikkani varahenkilölleni.
Turussa olin ehdokkaana 2017 kuntavaaleissa ja sain KD:n ehdokkaista neljänneksi eniten ääniä. Valtuustokaudella 2017-2021 olen ollut Turun opetuslautakunnan suomenkielisen varhaiskasvatus- ja perusopetusjaoksen jäsen, loppuvuodesta 2020 lähtien myös varavaltuutettu.
Sydämelläni ovat erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi. Lapsiperheiden tukeminen ja orastaviin ongelmiin varhain puuttuminen, matalan kynnyksen palveluiden tarjoaminen ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat ensisijaisen tärkeitä. Niihin panostamalla voidaan torjua ongelmien kasaantumista ja raskaampien palvelujen tarvetta. Kuten PISA-tutkimuksetkin pitkään osoittivat, Suomen koulutusjärjestelmän vahvuuksia ovat olleet alueellisista ja muista lähtökohdista riippumaton koulutuksellinen tasa-arvo ja opetuksen tasalaatuisuus. Eriarvoistuminen kuitenkin etenee myös tässä suhteessa, ja asuinpaikasta tai esimerkiksi kielellisestä taustasta riippumatta kaikille tulee jatkossakin taata yhdenvertaiset oppimis- ja koulutusmahdollisuudet.
Väestön ikääntyminen tuo omat haasteensa kunnallisten palveluiden järjestämiseen. Ikääntyvää polvea tulisi kunnioittaa heidän elämäntyönsä ja kokemuksensa ansiosta. Afrikassa asuessani sain todistaa, miten meitä taloudellisesti paljon heikommassa asemassa olevat kunnioittivat vanhuksia ja huolehtivat heistä - moni kotonaan muutenkin ison perheen keskellä. Meillä olisi tuosta asenteesta paljon opittavaa. Myös vanhusten hoidossa on juuri nyt aika satsata toimintakyvyn säilyttämiseen tähtääviin tukitoimiin ja kotiin vietäviin palveluihin. Niiden avulla on mahdollista siirtää raskaampien ja kalliimpien hoitomuotojen tarvetta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kotona ei enää ole hyvää ja turvallista asua, tulee jokaiselle löytyä sopiva paikka asumispalveluyksiköstä. Kotihoidossa ja asumispalveluissa on myös taattava riittävä hoitajamitoitus ja hoivan laatu.
Talouslamasta ei ole mahdollista nousta muuten kuin työpaikkoja luomalla. Näenkin yritystoiminnan tukemisen ja yrittämisen edellytysten luomisen tärkeäksi. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yhä kasvava työllistäjä. Erityisesti niiden toimintaedellytysten turvaamisen ja liiallisen sääntelyn purkamisen tulee olla tavoitteina niin kunnan kuin valtion tasolla päätöksiä tehtäessä.
Politiikka on yhteistyötä ja verkostoitumista. Siihen olen pyrkinyt ja pyrin yhä. Yhdessä tekeminen on iloisempaa ja hedelmällisempää kuin yksin puurtaminen!
