maanantai 21. huhtikuuta 2014

Lasten kanssa ei leikitä


 
Suomessakin uutisoitiin siitä, miten paavi Fransiskus ottaessaan vastaan lasten oikeuksia puolustavia katolisia kansalaisjärjestöjä palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina, pyysi henkilökohtaisesti anteeksi pedofiliaan syyllistyneiden pappien aiheuttamaa pahaa. « Lasten kanssa ei leikitä » jyrähti paavi.

Suomessa ovat vähemmälle huomiolle, tai oikeastaan täysin huomiotta, jääneet paavin samassa yhteydessä antamat muut kannanotot. Näistä uutisoivat ainakin ranskan toinen suuri päivälehti, Le Figaro, samoin kuin katolinen La Croix.

Lasten oikeuksista puhuessaan paavi korosti lapsen oikeutta sekä isään että äitiin ja sen merkitystä lapsen tunne-elämän kehitykselle. Lapsi kypsyy suhteessa isän maskuliinisuuteen ja äidin feminiinisyyteen. Tämä edesauttaa lapsen tunne-elämän kehittymistä täyteen kypsyyteen. Tällä paavi otti hyvin selkeästi kantaa homoseksuaalista avioliittoa vastaan, vaikkei maininnutkaan sitä suoraan.

Samaan tematiikkaan liittyen paavi puolusti myös vanhempien oikeutta omien lastensa moraaliseen ja uskonnolliseen kasvatukseen. Tällä hän viittasi sukupuolineutraaliin kasvatukseen, joka tekee tuloaan eri Euroopan maiden koulujen opetussuunnitelmiin. Hän piti tällaisia kokeiluja koulutuksellisena manipulaationa, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa yhteiskunnassa sallitut ajatusmallit 1900-luvun joukkotuhoisten diktatuurien tapaan.

Kolmanneksi paavi puolusti kaikkein puolustuskyvyttömimpien eli syntymättömien lasten oikeutta, oikeutta elämään. Hän siteerasi Vatikaanin toisen konsiilin päätösasiakirjaa : « Abortti ja lapsenmurha ovat kauhistuttavia rikoksia . » Hän korosti, että kaiken lainsäädännön tulee perustua ihmiselämän kunnioittamiseen ja sen tunnustamiseen, että ihmiselämä on pyhä ja loukkaamaton.

Nämä kannanotot ovat täysin linjassa sen kanssa, mitä paavi vielä kardinaalina ollessaan on saarnannut. Näin selkeästi ja radikaalisti hän ei ole ottanut vielä paavina ollessaan kantaa. Siksi nämä lausunnot ovatkin hämmästyttäneet niitä, jotka ovat kuvitelleet paavin olevan eettisissä kysymyksissä yhtä uudistusmielinen kuin hän on ollut ulkonaisten paaviuteen liittyvien tapojen noudattamisessa.