Suomessa ovat
vähemmälle huomiolle, tai oikeastaan täysin huomiotta, jääneet paavin samassa
yhteydessä antamat muut kannanotot. Näistä uutisoivat ainakin ranskan toinen
suuri päivälehti, Le Figaro, samoin
kuin katolinen La Croix.
Lasten
oikeuksista puhuessaan paavi korosti lapsen oikeutta sekä isään että äitiin ja
sen merkitystä lapsen tunne-elämän kehitykselle. Lapsi kypsyy suhteessa isän maskuliinisuuteen
ja äidin feminiinisyyteen. Tämä edesauttaa lapsen tunne-elämän kehittymistä
täyteen kypsyyteen. Tällä paavi otti hyvin selkeästi kantaa homoseksuaalista
avioliittoa vastaan, vaikkei maininnutkaan sitä suoraan.
Samaan
tematiikkaan liittyen paavi puolusti myös vanhempien oikeutta omien lastensa
moraaliseen ja uskonnolliseen kasvatukseen. Tällä hän viittasi
sukupuolineutraaliin kasvatukseen, joka tekee tuloaan eri Euroopan maiden
koulujen opetussuunnitelmiin. Hän piti tällaisia kokeiluja koulutuksellisena manipulaationa,
jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa yhteiskunnassa sallitut ajatusmallit
1900-luvun joukkotuhoisten diktatuurien tapaan.
Kolmanneksi
paavi puolusti kaikkein puolustuskyvyttömimpien eli syntymättömien lasten
oikeutta, oikeutta elämään. Hän siteerasi Vatikaanin toisen konsiilin
päätösasiakirjaa : « Abortti ja lapsenmurha ovat kauhistuttavia
rikoksia . » Hän korosti, että kaiken lainsäädännön tulee perustua
ihmiselämän kunnioittamiseen ja sen tunnustamiseen, että ihmiselämä on pyhä ja
loukkaamaton.
Nämä kannanotot
ovat täysin linjassa sen kanssa, mitä paavi vielä kardinaalina ollessaan on
saarnannut. Näin selkeästi ja radikaalisti hän ei ole ottanut vielä paavina
ollessaan kantaa. Siksi nämä lausunnot ovatkin hämmästyttäneet niitä, jotka
ovat kuvitelleet paavin olevan eettisissä kysymyksissä yhtä uudistusmielinen
kuin hän on ollut ulkonaisten paaviuteen liittyvien tapojen noudattamisessa.
