Vietin marras- joulukuussa kuusi viikkoa Kamerunissa vapaaehtoistyössä toiminnallisen lukutaitotyön projektissa, jonka rahoitukseen osallistuu myös Suomen Ulkoministeriö. Kamerunissa puhutaan yli 250 kieltä, joista kaikilla ei vielä ole kirjoitettua muotoa. Kirjakielen luomisen jälkeen on tärkeää että kieliyhteisön jäsenet myös oppivat lukemaan omaa äidinkieltään. Peruslukutaidon saavuttamisen jälkeen halukkaiden on mahdollista jatkaa toiminallisen lukutaidon ryhmissä. Niiden avuksi on tuotettu maan virallisilla kielillä eli ranskaksi ja englanniksi materiaali, jossa käsitellään erilaisia ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyviä ja yhteisön kehittämiseen liittyviä teemoja. Niitä ovat esim. terveydenhoito ja sairauksien ehkäiseminen, ihmisoikeudet, äänestysmenettely valtiollisissa vaaleissa, lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisy, korruptio, sekä erilaiset perheen toimeentuloa edistävät asiat kuten maanviljelytekniikat, pienkarjankasvatus ja liiketoiminta. Materiaali käännetään projektissa mukana olevien yhteisöiden kielille ja sitä käytetään toiminnallisen lukutaidon luokissa oppimateriaalina.
Pääsin seuraamaan toiminnallisen lukutaidon opettajien viikon kestänyttä koulutusta Wumin kaupungissa lähellä Nigerian rajaa. Koulutuksessa käsiteltiin edellä mainittuja aiheita, jotka herättivät vilkasta keskustelua. Päivän päätteeksi käytiin läpi kouluttajien johdolla oppimateriaalin opettajan kirjan viimeistä agheminkielisen käännöksen tarkistusta. Materiaalin aihepiirien vuoksi se sisältää useita termejä joille ei ollut aivan yksinkertaista löytää toisaalta tarpeeksi tarkkaa, toisaalta sujuvaa ja riittävän selkokielistä käännösvastinetta. Niinpä tarkistus herätti jälleen kiivastakin keskustelua, kunnes löytyi muoto, johon kaikki voivat olla tyytyväisiä.
Sain myös osallistua opetukseen viikon loppupuolella käyttäessämme yhden aamupäivän oppituntien suunnittelun harjoittelemiseen. Lähdimme liikkeelle kysymällä, mitä on oppiminen ja miten se tapahtuu ja siirryimme lopuksi tekemään ryhmissä mallioppitunnin suunnitelman. Jokainen ryhmä valitsi lukutaitomateriaalin aiheista yhden ja suunnitteli, miten pitäisi siitä tunnin. Lopuksi kaikki ryhmät kertoivat muulle luokalle, millaisen suunnitelman he olivat tehneet.
Kamerunissa tapasimme tietysti myös paljon vanhoja ystäviämme niiltä ajoilta kun olimme siellä seurakuntatyössä. Monet seurakunnan vastuunkantajat ilmaisivat kiitollisuutensa opiskelijoiden tukemiseksi tehdystä työstä. Suomalaisella rahoituksella perustettiin aikanaan maan pääkaupunkiin työkeskus, jossa toimii edelleen opiskelijoiden ja muidenkin käytössä oleva kirjasto. Samoihin aikoihin oli käytössä eräänlainen opintotuki, jolla avustettiin silloisia opiskelijoita. Heistä on nyt tullut virkamiehiä ja he ovat hajaantuneet ympäri maata ja rakentavat omia yhteisöjään siellä missä ovat.
Sekä lukutaitotyöhön tutustuminen että seurakunnan vastuuhenkilöiden kiitokset toivat kumpikin osaltaan jälleen kerran esiin koulutuksen tärkeyden. Koulutuksella voidaan vaikuttaa kestävällä tavalla yhteisöiden elämään ja hyvinvointiin. Erityisen tärkeää on panostaa naisten ja tyttöjen koulutukseen. Ulkoa tuotujen ja toteutettujen kehityshankkeiden heikkoutena on se, että ne eivät sitouta kohteena olevaa yhteisöä. Peruskoulutuksen tasoa nostamalla ja pitämällä huolta siitä, että mahdollisimman monet pääsevät siitä osallisiksi saadaan yhteisö itse ottamaan vastuuta omien elinehtojensa kehittämisestä. On myös tärkeää nähdä ns. avain- tai resurssihenkilöiden merkitys yhteisön kehittämisessä. Pitkälle koulutetut henkilöt ovat niitä, jotka voivat toimia oman yhteisönsä kehittäjinä tehokkaammin kuin ulkopuoliset, jotka eivät tunne paikallisia oloja ja kulttuuria.
Suomi on menestynyt useissa koulutusta mittaavissa PISA-tutkimuksissa nähdäkseni siitä syystä, että meillä on satsattu peruskoulutukseen ja siinä erityisesti heikoimpien tukemiseen. Tästä syystä oppimisen tasoerot ovat kansainvälisesti vertailtuna pieniä. Meillä heikkoutena on ennemminkin se, että eriyttämistä "ylöspäin" eli keskitasoa nopeammin oppivien tukemiseen ei riitä tarpeeksi aikaa.
Keväällä on edessä eduskuntavaalit, joihin olen lupautunut KD:n ehdokkaaksi. Eräs tärkeimpiä teemoja, joihin haluan kiinnittää huomiota, on koulutus. Jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet hyötyä korkeatasoisesta koulutuksesta, tarvitaan myös monenlaista tukea perheille. Oppilaan mahdollisuudet hyötyä opetuksesta ovat hyvin rajalliset, jos henkinen energia kuluu kotiolojen aiheuttamaan oireiluun ja sen seurausten selvittelyyn. Perheiden orastavat ongelmat tulee kyetä tunnistamaan varhain ja antamaan niihin riittävä tuki. Varhainen tuki on vaikuttavinta ja kustannustehokkainta.
Suomi on edelleen kansainvälisesti vertailtuna hyvinvointivaltio. Emme saa unohtaa kehittyvien maiden tukemista, sillä esim. koulutuksen avulla voimme ehkäistä monia ongelmia näissä maissa ja parantaa toimeentulon edellytyksiä.