Mäntsälän kunnanvaltuusto saanee
lopulta päätettäväkseen, pysyykö kunnan energiayhtiö Fennovoima-hankkeessa
osakkaana. On syystä herättänyt kysymyksiä ja närkästystäkin yritys pitää asian
päättäminen pienen piirin käsissä. Asian tuominen valtuustoon on oikea linjaus
myös tulevia holding-yhtiötä koskevia, omistajaohjausta vaativia kysymyksiä
ajatellen.
Ydinvoimalla on hyvät puolensa.
Sillä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä ja lisätä kotimaisen
sähköntuotannon osuutta ja niin vähentää riippuvuutta ulkomaisesta, erityisesti
Venäjän tuontisähköstä. Ydinvoiman käyttöön liittyy kuitenkin myös riskejä, ei
vähiten ydinjätteen loppusijoituksen toistaiseksi ratkaisematon ongelma. On
huomattava, että Fennovoimalle annettu takaraja esittää suunnitelma käytetyn
ydinpolttoaineensa loppusijoituksesta on vasta kesällä 2016.
Saksalaisen energiajätin EONin
irtauduttua hankkeesta sen osakkuuden osti Venäjän valtion ydinvoimayhtiö
Rosatom. Se toimii myös laitostoimittajana. Suomalaisten mielissä venäläisellä
laitostoimittajalla on helposti huono kaiku. Venäläiset ovat kuitenkin
kehittäneet reaktori- ja voimalaitostekniikkaansa sitten Tsernobylin aikojen
eikä liene syytä epäillä laitostoimittajan pätevyyttä ja luotettavuutta tässä
suhteessa. Lehtitietojen mukaan Rosatom on kuitenkin valmis lisäämään
omistusosuuttaan nykyisestä 34%:sta lähes 50%:iin (Rosatomin
vientiyksikön pääjohtaja Domart Alijev sanomalehti Kalevassa syyskuussa 2013). Fennovoima-hanketta on perusteltu kotimaisuudella –
miten käy kotimaisuusasteen kun omistuksesta jo nyt kolmasosa on venäläistä ja
osuus kenties yhä kasvaa? Sen sijaan, että
ostettaisiin suoraan venäläistä sähköä, siirretään vain sen tuotanto Suomeen.
Eikö tässä käy kuin hölmöläisten peitonjatkamisessa?
Osakkaiden päätöksentekoa
hankaloittaa suuresti se, ettei hankkeen lopullisista kustannuksista, tuotosta
tai riskeistä ole annettu tarkempaa tietoa. Kunnallisten sähköyhtiöiden
hallitusten jäsenet ja kunnanvaltuutetut joutuvat tekemään kauaskantoisia ja
myös taloudellisesti merkittäviä päätöksiä ilman asiallisia premissejä.
Laitostoimituksen hinnaksi on arvioitu 5.6 – 6.6 miljardia euroa, ja eri
tahojen esittämät arviot poikkeavat toisistaan suuresti. Sähkön hinnan kehittyminen tulevaisuudessa
tulee vaikuttamaan merkittävästi myös eri energiamuotojen
kannattavuusarviointiin. Muiden energiamuotojen tuotannon kehittyessä ydinvoimalla
tuotettu sähkö ei välttämättä enää tulevaisuudessa tule olemaankaan niin
edullista kuin mitä aiemmin on ollut. On myös muistettava, että kun sähkön
tarjonta sähkömarkkinoilla lisääntyy, alentaa se vastaavasti sähkön hintaa. Tulevaisuudessa
ja osin jo nyt on rakennettu ns. aktiivienergiataloja, joissa talo tuottaa
sähköä yli oman kulutustarpeen. Tämä ylimääräinen sähkö on mahdollista myydä
valtakunnanverkkoon. Jatkossa tällaiset ratkaisut tullevat yleistymään esim.
aurinkopaneelilaitteiden hintojen alentumisen ja akkuteknologian kehittymisen
myötä. Mitä edullisempaa sähkö tulee tulevaisuudessa olemaan, sitä pienemmäksi
jää Fennovoima-hankkeen tuottama hyöty suhteessa muihin vaihtoehtoihin.
On aivan oikein kartoittaa
mahdollisuuksia edullisen sähkön saannin turvaamiseksi kuntalaisille
tulevaisuudessa. Ydinvoima antaa aikalisää etsittäessä puhtaampia
energiamuotoja. Fennovoima-hanke on kuitenkin liian suuri ja riskialtis
sijoitus. Kunnan talous on kriisissä ja säästöjä joudutaan etsimään kaikilta
palvelun sektoreilta. Miksi satsata näin epävarmaan hankkeeseen, jonka
mahdollisesta hyödystä ei ole takeita? Parempi vaihtoehto on etsiä hajautettua
ratkaisua, pienempiä ja mielellään myös ympäristövaikutuksiltaan puhtaampia
vaihtoehtoja. Erilaiset bioenergian ja muiden uusiutuvien energianlähteiden
hyödyntämiseen perustuvat hankkeet ja niihin investoiminen turvaavat paitsi
sähkönsaannin, myös turvallisemman ja viihtyisämmän asuinympäristön.
KD:n valtuustoryhmä: Soili Norro (valtuutettu), Matti
Virtanen (varavaltuutettu), Hans Hammert (varavaltuutettu)
Tämä kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Mäntsälä-lehdessä tiistaina 22.10.2013
