keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Koulupsykologin ja -kuraattorin paikka on koulussa

Eduskunta käsittelee sote-uudistukseen liittyen koulupsykologi- ja kuraattoripalveluiden siirtoa kunnilta tuleville sote-alueille. Vaikka koulupsykologit ja –kuraattorit ovat nykyiselläänkin eri hallintokunnan alaisia kuin opetushenkilökunta, nyt kaavailtavan sote-uudistuksen jälkeen he olisivat osa maakunnallisia sote-palveluita. Pelkona on, että nämä tällä hetkellä kouluilla työskentelevät ja kouluyhteisöön tiiviisti kuuluvat ammattiryhmät siirretään fyysisesti pois koulujen tiloista sote-keskuksiin. Tämä huoli ei ole aiheeton, sillä koulujen tilaongelmat saattavat osaltaan lisätä painetta siirtämiseen.

Oma kokemukseni aineenopettajana on, että saumaton yhteistyö koulupsykologien, -kuraattoreiden ja opetushenkilökunnan välillä edellyttää toimimista samoissa tiloissa. Kaikkien kolmen ryhmän ammattiliitot ovat myös ilmaisseet omana kantanaan, että koulupsykologi- ja kuraattoripalveluita ei tule siirtää osaksi sote-keskuksia. Työskenneltäessä saman katon alla on arjessa mutkatonta ottaa esille joko yksittäiseen oppilaaseen tai oppilasryhmään liittyvä huoli ja miettiä yhdessä ratkaisuja. On myös muistettava, että koulupsykologit ja –kuraattorit eivät ainoastaan auta yksittäisiä oppilaita heidän haasteissaan, vaan toimivat myös ryhmätasolla ja osallistuvat aktiivisesti esimerkiksi kiusaamisen ehkäisemiseen.

Kouluista puhuttaessa tulee oppilaan edun olla aina ensimmäisellä sijalla. Yksittäisen oppilaan on huomattavasti helpompaa ottaa yhteyttä tuttuun psykologiin tai kuraattoriin, joka on osa kouluyhteisöä. Siirtyminen koulun ulkopuoliseen sote-keskukseen kesken koulupäivän on omiaan leimaamaan tuen tarpeessa olevaa oppilasta ja luomaan kuvaa yksilön ongelmasta sen sijaan, että tilanteet nähtäisiin koko yhteisöä koskevina.

Viime aikoina on uutisoitu siitä, miten nuorten pahoinvointi on lisääntynyt koronan myötä. Erityisesti se koskee niitä nuoria, joiden jaksamisessa on ollut haasteita jo ennestään. Nyt esitetyt hallinnolliset siirrot eivät tuo ratkaisua tilanteeseen. Pahimmillaan niillä puretaan toimiva oppilashuolto kouluilta ja vaikeutetaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevien yhteistyötä.