lauantai 18. marraskuuta 2017

Vaihtoehtoja satavuotiaalle

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä ehätti ensimmäisenä oppositiopuolueena julkaisemaan vaihtoehtoisen budjettiehdotuksen ensi vuodelle. Sen tavoitteena on luoda edellytykset kestävälle lähimmäisyhteiskunnalle, jossa huolehditaan heikoimmista, jossa sekä lapsiperheet että vanhukset voivat hyvin, ja jossa on turvallista elää.

Lapsiperheiden hyvinvointi on yhteiskunnan perusta

Synnytystalkoista on puhuttu vitsiksi asti, mutta KD:n ehdotus sisältää konkreettisia ehdotuksia lapsiperheiden taloudellisen tilanteen turvaamiseksi. Lapset ovat lahjaa, mutta lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa siihen, missä vaiheessa ja kuinka suuria perheitä kansalaiset ovat valmiita perustamaan. Lapsilisien ostovoima on heikentynyt ja heikkenee edelleen ensi vuonna. Lapsilisiin tulisi saada tasokorotus, jolla voitaisiin korjata tällä hallituskaudella tehtyjä lapsilisäleikkauksia.

Verotuksessa tulee säilyttää lapsivähennys. Sillä tuetaan erityisesti monilapsisia perheitä, joilla on reaalisesti enemmän suita ruokittavana kuin pienemmillä perheillä. Suomessa on oltu huolestuneita myös ensisynnyttäjien keski-iän noususta. Perheen ja opiskelun yhdistämistä on siitäkin syystä tuettava. KD tuplaa omassa esityksessään hallituksen ehdottaman huoltajakorotuksen siten, että opiskelevat vanhemmat saisivat kumpikin 150 euron kuukausittaisen huoltajakorotuksen.

Taaperobonus ja palveluseteli

KD on esittänyt oman mallinsa perhevapaiden ja lastenhoidon tukien uudistamiseksi. Taaperobonusmallissa raha seuraa lasta ja etuus voidaan käyttää vanhempien harkinnan mukaan hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Myös ikäntyneiden palveluihin KD esittää laajamittaista palvelusetelijärjestelmää. Palveluita on voitava hankkia joustavasti tarpeen mukaan joko kotiin tai laitokseen.

Lääkemenot yhdistettynä eläkkeisiin tehtyihin leikkauksiin ovat ajaneet monet vanhukset köyhyysloukkuun. Erityisen hankala tilanne on alkuvuodesta, jolloin lääkekorvausten omavastuun maksukatto on vielä täyttymättä. KD:n ehdotuksessa vuosittaista omavastuuosuutta alenettaisiin  605 eurosta 450 euroon.

Sisäilmaongelmat

Rakennusten sisäilmaongelmat aiheuttavat kymmenille tuhansille suomalaisille oireita päivittäin, KD haluaa puuttua tähän mittavaan kansanterveydelliseen ongelmaan ehdottamalla laaja-alaisen sisäilmaohjelman käynnistämistä. Asiasta tarvitaan lisää tutkimusta ja on luotava yhteisiä toimintamalleja altistumisen ja terveyshaittojen arviointiin. Sisäilmasta sairastuneille tarvitaan sairausluokitus ja vahvempi sosiaaliturva. Suurin osa oireita aiheuttavista rakennuksista on kuntien omistuksessa ja niissä työskentelee päivittäin satoja ihmisiä, lapsia ja aikuisia. Kuntia on tuettava taloudellisesti, jotta asianosaisille saadaan nopeasti väistötilat, ja jotta oireilua aiheuttavat rakennukset saadaan korjattua asiantuntevasti.

Mistä rahat?

Edellä esiin nostamieni asioiden lisäksi vaihtoehtobudjetti sisältää myös ehdotuksia koulutuksen, nuorisotyön ja tutkimuksen tukemiseksi. Myös palkkatukeen ja starttirahoihin esitetään lisäpanostusta. KD kantaa myös huolta ympäristön suojelusta. Tukea esitetään mm. biokaasun käytön lisäämiseksi sekä joukkoliikenteen ostopalveluihin.

Mutta mistä ihmeestä löytyvät rahat kaikkeen tähän? KD on aina vaihtoehtobudjeteissaan antanut myös ehdotuksensa siitä, miten ehdotettujen muutosten kustannukset katettaisiin. Tälläkin kertaa rahoitusta esitetään tehtäväksi terveysperustaisten haittaverojen käyttöönotolla tai korotuksilla. Tällaisia ovat mm. sokerivero ja alkoholivero. Paitsi että haittaverot tuovat rahaa valtion kassaan, ne myös edistävät kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Muita rahoituslähteitä KD:n vaihtoehtobudjetissa ovat joidenkin verovähennyskelpoisuuksien ja yritystukien vähennykset ja uudelleen kohdistamiset.

Satavuotias Suomi tarvitsee terveitä työntekijöitä ja uusia sukupolvia, jotka aikanaan ottavat vastuun ja huolehtivat puolestaan meistä tämän päivän työikäisistä. Meillä on myös vastuu ympäristöstä, jotta se kestää vielä meidän jälkeemmekin.

lauantai 19. elokuuta 2017

Turun torilla

Eilen ja tänään seuratessamme poliisin tiedotustilaisuuksia ja uutislähetyksiä olen kokenut oloni ajoittain epätodelliseksi. Seuraanko todella tiedottamista terroristi-iskusta, joka on tapahtunut parinsadan metrin päässä kotoani, kortteleissa, joissa kuljen päivittäin, jotka ovat tuttuja jo lapsuudestani?

Terroriteot ovat hiipineet maantieteellisesti koko ajan meitä lähemmäs. Tämäkin isku oli oikeastaan odotettavissa. Emme enää ole Euroopan laidalla lintukodossa, jossa mitään ei tapahdu. Vai olemmeko koskaan oikeastaan olleetkaan? On meidänkin historiamme täynnä vaiheita, jolloin maata ja sen asukkaita ovat terrorisoineet milloin ulkoiset viholliset, milloin kahtiajakautuneen kansakunnan eri osapuolet.

Eiliset tapahtumat ovat tietysti antaneet - syystäkin - vettä myllyyn niille, jotka mieluummin sulkisivat Suomen rajat niin visusti kuin vain voivat. Tätä kirjoittaessani Turun torilla tapahtuu taas. Tällä kertaa Suomi ensin -liikkeen ja rasisminvastaisen mielenosoituksen kannattajat ovat työllistäneet poliisia, joka on joutunut pitämään nämä kaksi joukkoa erillään. Surullista, että terroristit ovat näköjään saavuttaneet tällä kertaa tavoitteensa paremmin kuin hyvin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on asiantuntevasti kirjoitettu artikkeli siitä, mihin terroristi pyrkii.:
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005332088.html
Artikkeli listaa saksalaista terrorismin asiantuntijaa Florian Peiliä mukaillen viisi terrorismin tavoitetta.

1) Terroristit haluavat huomiota.
2) Terroristit haluavat levittää pelkoa ja kauhua.
3) Terroristit haluavat raivostuttaa.
4) Terroristit haluavat kärjistää vastakkainasettelua.
5) Terroristit haluavat värvätä uusia terroristeja.

Turun (ja tietysti myös Barcelonan) tapahtumien seurauksena terroristit ovat saaneet koko maan ja ulkomaidenkin media- ja somehuomion. He ovat levittäneet pelkoa ja kauhua. Luonnollisesti heidän tekonsa herättää raivoa meissä kaikissa, mutta nyt se on ruokkinut kammottavalla tavalla sitä raivoa, jota tietyt tahot ovat tunteneet kaikkia maahanmuuttajia kohtaan jo aiemmin. Samalla ne ovat kärjistäneet entisestään maahanmuuttoon eri tavoin suhtautuvien välejä. Kansakuntamme on taas jakautunut kahtia. Juuri tämän vastakkainasettelun kärjistymisestä ja koston kierteestä varoittivat niin sisäministeri Risikko kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistökin omissa lausunnoissaan Turun puukotusten jälkeen.

Nyt jos koskaan tarvitaan sitä maltillista ja tolkullista suhtautumista, jota Niinistö on peräänkuuluttanut. Tarvitaan se kolmas tie, jolla tehdään vastuullista ja inhimillistä maahanmuttopolitiikkaa. Tarvitaan sitä, että emme missään tilanteessa anna periksi pelolle ja vihalle.

Päätän lainaukseen Sauli Niinistön lausunnosta:

Maahanmuuttoa joku kannattaa ja toinen taas vastustaa; se on ymmärrettävä. Mutta jos tästä rakennetaan vihanpitoa, sillä heikennetään kykyämme torjua pahaa.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Koulut kuntoon

Tämän kevään kuntavaalit ovat mitä suurimmassa määrin sivistysvaalit. Sote-uudistus vie toteutuessaan kuntien budjetista paikkakunnasta riippuen puolet tai enemmänkin. Kuntien yhdeksi tärkeimmistä lakisääteisistä tehtävistä jää koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja sivistyspalvelujen, kuten esimerkiksi kirjastopalvelujen järjestäminen. Vaikka Suomi on edelleen kansainvälisissä vertailuissa korkeatasoisen ja tasa-arvoisen koulutuksen kärkimaita, on asioita, jotka kaipaavat pikaista korjaamista jotta oppimistulokset eivät heikkene nykyisestä. Korjauslistalla ovat ainakin ryhmäkoot, opettajien työn tukeminen ja tietysti koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat.

Opetusryhmän koolla ei ole tutkimuksissa voitu todistaa olevan suoraan vaikutusta oppimistuloksiin. Sillä on kuitenkin huomattava vaikutus siihen, kuinka paljon opettaja ehtii antaa huomiota yksittäiselle oppilaalle. Paras ratkaisu ei ole säätää kategorista kattoa luokkakoolle. Sen sijaan ryhmäkoon määrittelyssä tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon opetusryhmän koostumus. Jos puolet luokan oppilaista ei ole äidinkieleltään suomea puhuvia, luokassa on useampia tehostetun tai erityisen tuen tarvitsijoita ja vielä muutama käytöshäiriöinen tuomassa oman panoksensa luokan työskentelyyn, ei voida olettaa että opettajalta liikenisi riittävästi huomiota jokaiselle oppilaalle. Myös avustajien tai resurssiopettajien tarve on sitä suurempi, mitä heterogeenisempi opetusryhmä on.

Turun Sanomissakin on kuluneen kevään aikana käyty keskustelua siitä, tulisiko kaikki oppilaat sijoittaa inkluusio-periaatteen mukaisesti yleisopetuksen ryhmiin. Tätä näkemystä kannattavat erityisesti yliopistotutkijat. Opettajia on jopa syytetty ammattitaidon puutteesta, elleivät kykene opettamaan kaikenlaisia oppijoita samassa isossa ryhmässä. On kuitenkin merkillepantavaa, että nimenomaan erityisoppilaiden vanhemmat usein haluavat että heidän lapsensa voivat opiskella pienryhmässä. Erityisopetuksen pienryhmistä ei tulekaan kokonaan luopua. On voitava harkita tapauskohtaisesti, milloin oppilaan kannalta paras paikka olla ja oppia on pienryhmä, ja missä tapauksissa hänet voidaan sijoittaa yleisopetuksen ryhmään. Kauniista periaatteesta ei saa muodostua säästöautomaatti.

Opettajien lomautukset ja sijaiskiellot vaarantavat oppilaan perusopetuslakiin perustuvan oikeuden saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja kasvatusta jokaisena koulupäivänä. Turussa on säästytty lomautuksilta, mutta epämääräisen ohjeen olla palkkaamatta sijaisia alle kolmen päivän poissaoloihin on jo vuosia tulkittu merkitsevän käytännössä sijaiskieltoa. Tämä on johtanut siihen, että opettajien ei ole juurikaan ollut mahdollista päästä täydennyskoulutukseen työaikana. Paljon puhutaan koulujen digiloikasta. Sen saavuttamiseen vaaditaan paitsi välineitä, myös opettajien kouluttamista digilaitteiden ja -materiaalien pedagogisesti tehokkaaseen käyttöön.

Sisäilmaongelmaiset julkiset rakennukset ovat kansanterveydellinen tragedia. Ties kuinka moni lapsi, nuori ja aikuinen kärsii loppuelämänsä huonon sisäilman aiheuttamista terveysongelmista. Niiden aiheuttamat kustannukset ovat valtavat. Liian usein ongelmista vaietaan liian pitkään eikä niiden korjaamiseen ryhdytä ajoissa. Valitettavasti joskus ainoa ratkaisu, jolla ongelmat saadaan loppumaan, on vanhan rakennuksen purkaminen ja uuden rakentaminen. Eikä sekään aina onnistu. Urakkasopimusten teossa ja rakennusvalvonnassa tarvitaan tarkkuutta ja myös taloudellista panosta, jotta uudisrakennuksissa ei toisteta aiemmin tehtyjä virheitä.

Sekä edellinen että nykyinen hallitus ovat leikanneet koulutuksesta. Niin ei voi enää jatkua. Koulutukseen sijoitettu euro on sijoitus tulevaisuuteen ja se maksaa itsensä takaisin korkoineen.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Miljoonasäästöjä

Syntyvyys on ollut Suomessa laskussa jo viitisen vuotta peräkkäin, eikä Turku tee tässä poikkeusta. Oman selityksensä tähän antaa huono taloustilanne. Voisi kuitenkin sanoa, että yhteiskunnan ilmapiiri ei muutenkaan ole Suomessa järin lapsimyönteinen. Nykyään tilanne on varsinkin suurissa kaupungeissa usein se, että isovanhemmat ja muu suku asuu kaukana nuoresta perheestä, ja luonnollinen turvaverkko jää näin puuttumaan. Yhteiskunnan tukea tarvitaan.

Edellisessä asuinkunnassamme toimin Mustijoen perusturvan eli Mäntsälän ja Pornaisten kuntien yhteistoiminta-alueen perusturvalautakunnassa. Siellä on viime vuosina panostettu tosissaan lapsiperheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kuntaan mm. palkattiin lisää kodinhoitajia. Kodinhoitajapalveluita oli tarjolla lapsiperheille jopa ilmaiseksi muutamia kertoja neuvolan suosituksesta. Tällä tavalla perheitä on mahdollista tukea kriisitilanteiden yli ja tukea arjen vanhemmuutta.

Myös lastensuojelussa on samalla alueella viime vuosina satsattu voimakkaasti ennaltaehkäisyyn. Lastensuojelumenot nousivat aluksi, mutta alun nousun jälkeen ne laskivat vuodessa viidenneksellä. Onkin tärkeää ymmärtää, että kun lastensuojelua ja muita palveluita lähdetään kehittämään varhaisen tuen ja ennaltaehkäisyn suuntaan, kustannusten voi odottaa pienenevän vasta muutaman budjettivuoden viiveellä. Ehkäiseviä palveluja ei siis voi kehittää vähentämällä saman tien raskaampia palveluja. Aina on myös perheitä, joiden tilanne on niin vakava, että kevyet tukimuodot eivät riitä. Kokonaisuudessaan ennaltaehkäisevillä tukitoimilla on kuitenkin mahdollista myös vähentää huostaanottoja.

Tulevaisuudessa sote-palvelut siirtyvät maakunnallisille sote-alueille. Jo nyt on tarpeen kehittää palveluja ennaltaehkäisevään suuntaan ja ottaa mallia parhaista käytänteistä. Yhteistyötä tarvitaan alueellisesti ja myös eri hallinnonalojen välillä. Palvelujen tulee olla saatavilla yhden puhelinsoiton periaatteella. Tämä edellyttää myös palvelujen järjestämistä lähellä niitä tarvitsevia, sen kokoisissa yksiköissä, että työntekijöiden on mahdollista paitsi tuntea asiakkaidensa kokonaistilanne, myös pystyä kommunikoimaan sujuvasti keskenään.

Kyseessä ovat suuretkin säästöt, mutta ennen kaikkea perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointi.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Arvokas vanhuus



Mieleeni on jäänyt viimeksi kuluneen vuoden ajalta kaksi tilannetta, joissa ihan tavalliset ihmiset kesken arkisten askareittensa juontuivat puhumaan vanhustenhoidon nykytilanteesta. Keski-ikäisiä keskustelijoita kammotti ajatus joutumisesta riippuvaiseksi ulkopuolisten hoidosta huonoissa olosuhteissa. Kummassakin tapauksessa keskustelijat päätyivät toteamaan että heidän tultuaan vanhuusikään on käytännöksi varmaan jo muotoutunut hoitaa vanhukset pois päiväjärjestyksestä antamalla ”piikki pyllyyn”. Nyt keskustelussa oleva eutanasia siis nähtiin ratkaisuna vanhustenhoidon ongelmiin.

Eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa ns. avustettu itsemurha on laillinen (mutta eutanasia laiton), on rekisteröity itsemurhaa pyytävien syyt pyynnölle. Kaksi kolmasosaa ilmoitti haluavansa kuolla, koska eivät halunneet menettää autonomian tunnetta tai kokivat olevansa menettämässä arvokkuutensa. He eivät myöskään halunneet olla taakaksi läheisilleen. Myös Suomessa saattohoitoon erikoistuneet lääkärit ovat todenneet, että nykyisellä kivunlievityksellä on mahdollista auttaa lähes sata prosenttisesti kovistakin kivuista kärsiviä. Kipu ei siis ole varsinaisesti ongelma, vaan tunne siitä, että joutuu toisten armoille.

Mielestäni yhteiskunnassa ja sen arvoissa on jotain pahasti vialla, jos heikko ja avun tarpeessa oleva joutuu kokemaan olevansa taakka, tai jos olemme voimiemme päivinä niin itseriittoisia, ettemme kykene näkemään itseämme huomisen avustettavina.

Kun puoluesihteereiltä jokin aika sitten kysyttiin huhtikuun kuntavaalien tärkeimmistä teemoista, ainoastaan Kristillisdemokraattien Asmo Maanselkä mainitsi vanhustenhoidon yhtenä kärkiteemoista. Kun kansalaisille tehtiin sama kysymys, 94% vastasi vanhustenhoidon olevan tärkeä tai erittäin tärkeä. Kunnissa tullaan sote-uudistuksen jälkeenkin tekemään tärkeitä ikäihmisten hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä. Mihin ja kuinka paljon kaavoitetaan palveluasumisen yksiköitä? Miten tuetaan ikäihmisten jaksamista ja kotona pärjäämistä? Miten tuetaan heille suunnattua virkistystoimintaa?

Keskustelin taannoin erään hoitoalan asiantuntijaystäväni kanssa siitä, mikä hänen mielestään on tärkeintä vanhustenhoidon kehittämisessä. Vähän yllättäen hän ei alkanut puhua hoitajamitoituksista tai muusta resursoinnista. Hän totesi tärkeintä olevan hoitohenkilökunnan ammatillisuuden ja eettisyyden. Keskustelemalla ja sopimalla yhteisistä tavoitteista ja yhteisesti noudatettavista eettisistä periaatteista on mahdollista tukea henkilökunnan ammatillisuuden ja sitoutuneisuuden kehittymistä. Tämä vaatii työn johdolta ohjaavaa ja kannustavaa otetta sekä riittävästi aikaa ja resursseja.

Kenenkään ei tulisi joutua pelkäämään hoidettavaksi joutumista. Jokainen ihminen on arvokas.


lauantai 19. marraskuuta 2016

Lapsen vai aikuisten oikeudet?

Eduskunnan lakivaliokunta käsitteli Aito avioliitto -kansalaisaloitteen kokouksessaan 16.11. Sitä ennen se oli kuullut aloitteen alullepanijoita Jukka Rahkosta ja Pasi Turusta sekä asiantuntijoina varatuomari Jyrki Anttista ja professori Tapio Puolimatkaa. Kuulemisen yhteydessä Jyrki Anttinen pyysi perustuslakivaliokunnan lausuntoa aloitteesta. Näin taataan aloitteen perusteellinen juridinen käsittely. Lakivaliokunta päätti puheenjohtajansa Kari Tolvasen ehdotuksesta lähettää aloitteen perustuslakivaliokuntaan, jossa sen käsittely jatkuu.

Kun sukupuolineutraalista avioliittolaista säädettiin, sen valmistelussa tehtiin vakava laiminlyönti. Lain lapsivaikutusten arviointia ei tehty lainkaan, vaikka se tulisi tehdä aina kaikessa päätöksenteossa. Suomi on sitoutunut kansainväliseen lapsen oikeuksien sopimukseen ja siten velvoitettu huomioimaan erityisesti lapsen perusoikeudet lainsäädäntömenettelyssä.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia perusteltiin ihmisoikeusasiana. On syytä kysyä, kenen ihmisoikeuksista on kyse? Lapsen, jolla tulisi olla oikeus isään ja äitiin, vai aikuisten oikeudesta perheeseen ja lapseen? Nyt näyttää siltä, että lainsäätäjä on asettunut vahvasti aikuisten puolelle. Siksi on tärkeää, että lapsivaikutusten arviointi tehdään huolellisesti ja ilman ideologista kiihkoa.

Aito avioliitto -kansalaisaloitteessa ei ole kyse kiusanteosta tai asioiden mutkistamisesta muuten vaan. Kyse ei ole myöskään siitä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa eivät voisi olla hyviä kasvattajia. On kuitenkin eri asia luoda lainsäädännöllä lähtökohtaisesti tilanteita, joissa lapsi erotetaan toisesta biologisesta vanhemmastaan. Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Kuvaavaa on, että jopa jotkut homoseksuaalit ovat julkisesti ottaneet kantaa sen puolesta, että jokainen lapsi on oikeutettu sekä isään että äitiin. Tästä esimerkkinä tunnetun muotitalon perustajien Dominico Dolcen ja Stefano Gabbanan ulostulo jokin aika sitten.

Sukupuolineutraalia avioliittolakia perusteltiin myös sanomalla, ettei se ole keltään pois. Nyt on kuitenkin Britanniasta levinnyt maailmalle uutinen, jonka mukaan kristityltä avioparilta on evätty oikeus adoptoida heidän hoidossaan olevat pienet lapset. Kyseiset lapset ovat olleet heidän hoidossaan vuoden alusta, ja he ovat saaneet kehuja lämpimästä ja huolehtivasta toiminnastaan. Kun he olivat ilmaisseet huolensa siitä, että lapset saattaisivat päätyä samaa sukupuolta oleville adoptiovanhemmille, sosiaaliviranomaiset katsoivat, että lapsia ei voida antaa heille.

"We expressed our views in modest, temperate terms based on our Christian convictions. We love everyone (regardless of sexual orientation) and we love the children and believe that they would benefit from the foundation offered by a mother and a father.”

“The decision ... appears discriminatory to us and not related to the children's needs. The children love us; we love them. All the reports show that we are a loving, caring and stable family. What more could a child need?”

CitizenGo -sivustolla on mahdollista allekirjoittaa vetoomus tämän avioparin tueksi. Allekirjoittajia on jo yli 8600. Vetoomus löytyy osoitteesta:

http://www.citizengo.org/en/fm/38429-christian-couple-refused-adoption-because-they-believe-children-need-mother-and-father-they

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Toivotaan, toivotaan...

Aamuna jolloin maailma heräsi uuteen aikakauteen Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen selvittyä olisi hienoa osata paitsi analysoida tulokseen johtaneet syyt, myös ennustaa tulevaa. Joitain johtopäätöksiä voi tietysti vetää kummastakin aiheesta vaalikamppailua seurattuaan. Tuleva presidentti on kuitenkin niin liukas ja arvaamaton, että lienee parasta jättää kristallipallo kaappiin pölyttymään ja vain katsoa, mitä tulevat viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan.

Vaalien tulosta on tulkittu populismin voittona, mitä se varmaan pitkälti onkin. Tyytymättömyys vallitsevaan asiaintilaan on kuin kasa kuivia lehtiä, johon voimakass, faktat sivuun lakaiseva retoriikka on tarvittava kipinä. Toisaalta pitää muistaa, ettei kilpailevalla ehdokkaallakaan ole totuudessa pysymisen maailmanennätystä hallussaan. Pahoin pelkäänkin, että politiikassa ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että valovoimaiset tai muuten vaan hätkähdyttävät ehdokkaat vievät kansan huomion, jolloin todellista politiikkaa päästään tekemään yhä enemmän kulisseissa. Totuus on jo pitkään ollut niin suhteellista ja kulloisenkin vallitsevan  kielipelin kahleissa, ettei tilanteessa sinänsä ole mitään uutta.

Nähtäväksi siis jää, mitä uusi aika merkitsee Yhdysvaltain ja maailman taloudelle, siirtolaisten asemalle, ilmastonmuutokselle, kansainvälisille suhteille ja Euroopan ja koko maailman turvallisuudelle. Toivoa sopii, että uusi presidentti pitää kiinni jo solmituista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Pariisin ilmastosopimuksesta.

Aletaanko keväällä rakentaa muuria Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle? Saavatko Yhdysvaltain NATO-liittolaiset jatkossa pitää itse huolen omasta turvallisuudestaan? Vai oliko se kaikki kuitenkin lopulta vain vaaliretoriikkaa, heittoja, joiden ei ollut tarkoituskaan olla toteutuvaa politiikkaa? Toivotaan.

Ehkä maailma ei muutukaan uuden presidentin myötä niin paljon kuin voisi kuvitella. Republikaaneilla on nyt Yhdysvalloissa vallan värisuora, ja puolueen eliitti pitää varmasti vallan tiukasti otteessaan. Vai pitääkö? Vasta tulevaisuus näyttää, miten todellinen valta tulee jakaantumaan vastavalitun populistin ja valtaeliitin välillä. Siihen saakka toivotaan parasta.