Tämän kevään kuntavaalit ovat mitä suurimmassa määrin sivistysvaalit. Sote-uudistus vie toteutuessaan kuntien budjetista paikkakunnasta riippuen puolet tai enemmänkin. Kuntien yhdeksi tärkeimmistä lakisääteisistä tehtävistä jää koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja sivistyspalvelujen, kuten esimerkiksi kirjastopalvelujen järjestäminen. Vaikka Suomi on edelleen kansainvälisissä vertailuissa korkeatasoisen ja tasa-arvoisen koulutuksen kärkimaita, on asioita, jotka kaipaavat pikaista korjaamista jotta oppimistulokset eivät heikkene nykyisestä. Korjauslistalla ovat ainakin ryhmäkoot, opettajien työn tukeminen ja tietysti koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat.
Opetusryhmän koolla ei ole tutkimuksissa voitu todistaa olevan suoraan vaikutusta oppimistuloksiin. Sillä on kuitenkin huomattava vaikutus siihen, kuinka paljon opettaja ehtii antaa huomiota yksittäiselle oppilaalle. Paras ratkaisu ei ole säätää kategorista kattoa luokkakoolle. Sen sijaan ryhmäkoon määrittelyssä tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon opetusryhmän koostumus. Jos puolet luokan oppilaista ei ole äidinkieleltään suomea puhuvia, luokassa on useampia tehostetun tai erityisen tuen tarvitsijoita ja vielä muutama käytöshäiriöinen tuomassa oman panoksensa luokan työskentelyyn, ei voida olettaa että opettajalta liikenisi riittävästi huomiota jokaiselle oppilaalle. Myös avustajien tai resurssiopettajien tarve on sitä suurempi, mitä heterogeenisempi opetusryhmä on.
Turun Sanomissakin on kuluneen kevään aikana käyty keskustelua siitä, tulisiko kaikki oppilaat sijoittaa inkluusio-periaatteen mukaisesti yleisopetuksen ryhmiin. Tätä näkemystä kannattavat erityisesti yliopistotutkijat. Opettajia on jopa syytetty ammattitaidon puutteesta, elleivät kykene opettamaan kaikenlaisia oppijoita samassa isossa ryhmässä. On kuitenkin merkillepantavaa, että nimenomaan erityisoppilaiden vanhemmat usein haluavat että heidän lapsensa voivat opiskella pienryhmässä. Erityisopetuksen pienryhmistä ei tulekaan kokonaan luopua. On voitava harkita tapauskohtaisesti, milloin oppilaan kannalta paras paikka olla ja oppia on pienryhmä, ja missä tapauksissa hänet voidaan sijoittaa yleisopetuksen ryhmään. Kauniista periaatteesta ei saa muodostua säästöautomaatti.
Opettajien lomautukset ja sijaiskiellot vaarantavat oppilaan perusopetuslakiin perustuvan oikeuden saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja kasvatusta jokaisena koulupäivänä. Turussa on säästytty lomautuksilta, mutta epämääräisen ohjeen olla palkkaamatta sijaisia alle kolmen päivän poissaoloihin on jo vuosia tulkittu merkitsevän käytännössä sijaiskieltoa. Tämä on johtanut siihen, että opettajien ei ole juurikaan ollut mahdollista päästä täydennyskoulutukseen työaikana. Paljon puhutaan koulujen digiloikasta. Sen saavuttamiseen vaaditaan paitsi välineitä, myös opettajien kouluttamista digilaitteiden ja -materiaalien pedagogisesti tehokkaaseen käyttöön.
Sisäilmaongelmaiset julkiset rakennukset ovat kansanterveydellinen tragedia. Ties kuinka moni lapsi, nuori ja aikuinen kärsii loppuelämänsä huonon sisäilman aiheuttamista terveysongelmista. Niiden aiheuttamat kustannukset ovat valtavat. Liian usein ongelmista vaietaan liian pitkään eikä niiden korjaamiseen ryhdytä ajoissa. Valitettavasti joskus ainoa ratkaisu, jolla ongelmat saadaan loppumaan, on vanhan rakennuksen purkaminen ja uuden rakentaminen. Eikä sekään aina onnistu. Urakkasopimusten teossa ja rakennusvalvonnassa tarvitaan tarkkuutta ja myös taloudellista panosta, jotta uudisrakennuksissa ei toisteta aiemmin tehtyjä virheitä.
Sekä edellinen että nykyinen hallitus ovat leikanneet koulutuksesta. Niin ei voi enää jatkua. Koulutukseen sijoitettu euro on sijoitus tulevaisuuteen ja se maksaa itsensä takaisin korkoineen.
