Heinäkuussa koko Suomea järkytti tieto kahden suomalaisen avustustyöntekijän raa'asta surmasta Afganistanissa. Maassa pitkään asuneet ja sitä monella tavalla palvelleet naiset saivat yllättäen surmansa tuntemattoman ampumasta luodista.
Meitä tapaus kosketti myös henkilökohtaisesti. Elimme melko tiiviissä yhteydessä toisen surmansa saaneen kanssa kevätkauden -97 ollessamme samalla lähetyskurssilla, vaikka sittemmin emme olekaan juuri olleet yhteydessä toisiimme. Tämä herättää tietysti monia ajatuksia. Itse olimme työssä paljon rauhallisemmassa ja vakaammassa maassa, Kamerunissa. Jotkut meistä kurssilla olleista lähtivät Japaniin, toiset muihin Afrikan maihin, ja kaikki olemme jo palanneet kotimaahan. Vain yhden osaksi tuli päättää työnsä kentällä ja tulla yhdeksi niistä, joita kristinuskon piirissä on kutsuttu veritodistajiksi.
Myös Kamerunin turvallisuustilanne on paikoitellen heikentynyt. Pohjoisessa, lähellä Nigerian ja Tsadin rajaa, on viime vuosina siepattu länsimaisia lähetystyöntekijöitä. Eräs seudulla pitkään työskennellyt ystäväperheemme on joutunut palaamaan kotimaahansa turvallisuusriskien kasvettua ylivoimaisiksi. Aikansa he sinnittelivät työalueellaan, pahimmillaan ympärivuorokautisessa sotilasvartiossa, mutta joutuivat lopulta siirtymään turvaan. Heidän paikallisilla työtovereillaan ja ystävillään ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta jättää kotejaan ja asuinseutujaan.
Maailmamme on rauhaton. Kriisit ja sodat Ukrainassa, Irakissa, Syyriassa, Israelissa ja Palestiinassa ovat uutisotsikoissa joka päivä, ja miljoonat ihmiset elävät levottomuuksien ja pelon keskellä, joutuvat kodittomiksi tai lähtevät pakoon henkensä kaupalla.
"Rakkautta ja valoa tarvitaan juuri siellä, missä on pimeää. Tämä oli heidän
kutsumuksensa. Heidän esikuvansa osoittaa, että kohdatessamme pahan, meidän ei
pidä lannistua, lamaantua, meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä vain valo
voi voittaa pimeyden” Näillä sanoilla sisäministeri Päivi Räsänen lohdutti Helsinki-Vantaan lentokentälle kokoontuneita Afgnistanissa surmattujen omaisia. Ministerin tervehdyksessä kaikuu sama rohkeus ja luottamus kuin natseja vastustaneen ja lopulta heidän vangitsemakseen ja teloittamakseen joutuneen saksalaisen pastorin, Dietrich Bonhoefferin tutussa virressä 600:
"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt, me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan."