Suomen historian ensimmäiset aluevaalit järjestetään alle kuukauden päästä. Vaikka tiedotusvälineissä onkin käsitelty vaaleja, moni saattaa silti edelleen mielessään kysellä, mistä näissä vaaleissa oikein on kyse, ja miksi niissä pitäisi äänestää. Onkin uumoiltu, että äänestysprosentti näissä vaaleissa jää alhaisemmaksi kuin kuntavaaleissa, jopa alle 50 prosentin. Näin ei kuitenkaan saisi olla, sillä tulevissa hyvinvointialueiden valtuustoissa päätetään asioista, jotka vaikuttavat suoraan siihen, missä sosiaali- ja terveyspalveluja jatkossa tarjotaan, miten nopeasti pääsee hoitoon, mitä mielenterveyspalveluita on tarjolla ja miten nopeasti palokunta tai ambulanssi saapuu paikalle.
Nostan tässä esiin itselleni kolme tärkeintä hyvinvointipalveluihin liittyvää asiaa, joihin toivon voivani vaikuttaa aluevaltuutettuna. Moni muukin asia on toki keskeinen ja tärkeä, mutta tässä käsittelemäni ovat erityisen lähellä omaa sydäntäni.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus
Suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä erikoissairaanhoito on korkeatasoista ja laadukasta. Kun tutkimuksiin ja hoitoon on kerran päässyt, saa varmasti parhaan mahdollisen hoidon. Ongelmana on hoitoon pääsy. Perustason palvelut ovat ruuhkautuneet niin, että pahimmillaan ajan varaaminen ja kiireettömään hoitoon pääsy on työn ja tuskan ja pitkällisen odotuksen takana. Mielestäni koko sote-uudistuksen tärkeimpiä tavoitteita tulisi olla hoitoon pääsyn nopeuttaminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen. Palvelusetelijärjestelmää tulee kehittää jonojen purkamiseksi ja hoitohenkilökunnan palkkaukseen ja työoloihin on kiinnitettävä huomiota.
Myös sosiaalipalveluiden osalta on tärkeää panostaa avun saatavuuteen ja tarttua orastaviin ongelmiin ennen kuin ne ehtivät muodostua suuriksi, jolloin tarvittavat toimenpiteet ovat huomattavasti kalliimpia. Esimerkiksi lapsiperheiden tukeminen, perheneuvolapalvelut, päihde- ja mielenterveysongelmien hoito ja ehkäisy ja matalan kynnyksen palveluiden tarjoaminen ovat toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä kalliimpien palveluiden tarpeen kasvua. On huomattavasti edullisempaa ja inhimillisempää vahvistaa esimerkiksi lastensuojelun resursseja kuin päätyä lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, vaikka joissain tapauksissa se toki onkin ainoa vaihtoehto. Valtioneuvoston päätös vähimmäishenkilöstömitoituksesta lastensuojelun sosiaalityöhön, jonka mukaisesti vuonna 2024 yhdellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan enintään 30 lasta on tervetullut, mutta vaatii myös resursointia.
Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille, on vaarana että palveluita keskitetään keskuspaikkakunnille. Vaikka on perusteltua edelleen keskittää vaativimman hoidon yksiköitä, ei alueuudistus saa johtaa siihen, että terveyskeskukset, tai oikeammin tulevat sote-keskukset, katoavat kokonaan pienemmiltä paikkakunnilta, jolloin apua saadakseen on kuljettava kymmenien kilometrien päähän niinkin tiheään asutulla alueella kuin Varsinas-Suomi. Myös kielellisten oikeuksien toteutumisesta on pidettävä huolta.
Nuorten mielenterveyspalvelut
Koronan myötä jo ennestään huolestuttava nuorten mielenterveyden ongelmien lisääntyminen on entisestään kasvanut. Parin vuoden välein toteutettavan tuoreen kouluterveyskyselyn tulokset kertovat erityisesti yläkouluikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden lisääntymisestä. Joitain kuukausia sitten uutisoitiin katastrofaalisesta tilanteesta nuorten mielenterveysyksiköissä, joissa nuoria nukkui jopa patjoilla käytävillä.
Mielenterveyden horjuessa avun tulee olla mahdollisimman lähellä ja helposti saavutettavissa, sillä masentunut tai ahdistunut nuori ei osaa tai jaksa lähteä hakemaan sitä monimutkaisten hoitopolkujen takaa. Siksi onkin tarjottava matalan kynnyksen palveluita, joihin pääsee ilman lähetettä, ja jotka tuodaan sinne missä nuoret ovat, kouluihin ja nettiin. Kun koulujen kuraattorit ja psykologit siirtyvät uudistuksen myötä hallinnollisesti sote-alueiden alaisiksi, on pidettävä huolta siitä, että heidän työtilansa ja -panoksensa säilyvät kouluilla.
Koulupsykologien ja -kuraattoreiden vastuulla olevat oppilas- ja yksikkömäärät ovat vaihdelleet suuresti eri kuntien välillä. Eduskunta on joulukuussa hyväksynyt hallituksen esityksen laiksi oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamiseksi. Sen mukaisesti jatkossa sekä perusopetuksessa että toisen asteen oppilaitoksissa tulee olla yksi kuraattori 670 oppilasta tai opiskelijaa ja yksi psykologi 780 oppilasta tai opiskelijaa kohti. Tulevien hyvinvointialueiden tehtävänä on huolehtia siitä, että lain määräämässä mitoituksessa pysytään.
Turvallinen arki vanhuksille
Sekä vanhusten koti- että laitoshoidossa on valitettavasti ilmennyt viime vuosina lukuisia epäkohtia. Palveluasumisen yksiköiden valvontaa onkin tehostettava ja sekä laitos- että kotihoidon osalta huolehdittava riittävästä henkilöstömitoituksesta. Työntekijävaje johtaa väistämättä siihen, ettei hoitajalla ole aikaa kuin välttämättömimpien hoitotoimenpiteiden suorittamiseen, jolloin asiakaskokemus on huono.
Kristillisdemokraattien aluevaaliohjelmassa vaaditaan neljän takuun käyttöön ottoa vanhusten hoivakodeissa. Ne ovat ulkoilutakuu, ruokailutakuu, hygieniatakuu ja yhteisötakuu. Vanhuksen tulee päästä ulkoilemaan vähintään kaksi kertaa viikossa ja voida ruokailla rauhassa sekä saada tarvittaessa siihen apua. Hänen tulee päästä pesulle, eikä hygieniatarvikkeissa saa säästää. Vanhusten yksinäisyyttä tulee torjua aktiivisesti.
Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa
Tämä KD:n vaalislogan on helppo allekirjoittaa. Tärkeintä on huolehtia ihmisestä ja hoidon ja hoivan laadusta, ei kasvattaa hallintoa. Siksi hyvinvointialueiden rahoitus tulee myös taata muuten kuin säätämällä uusia veroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti