Keski-Uudenmaan kahdeksan kunnan liitosselvityksen loppuraportti on nyt julkaistu ja esitelty kuntapäättäjille. Lokakuun aikana kunkin kahdeksan kunnan valtuuston tulee ilmaista, jatkaako kunta mukana selvityksessä vai jättäytyykö selvityksen ulkopuolelle. Selvityksestä irtautuminen tässä vaiheessa merkitsee myös samalla kuntaliitoksen lopullista hylkäämistä kyseisen kunnan osalta. Lopulliseen yhdistymispäätökseen vaikuttaa luonnollisesti se, moniko kunta on lopulta mukana ja miten ne sijoittuvat maantieteellisesti toisiinsa.
Melko perusteellinen raportti esittelee kuntien nykytilan ja ennusteen siinä tapauksessa että kunnat jatkavat itsenäisinä. Seuraavaksi se esittelee uuden "älykkään, verkostomaisen" kunnan palvelurakenteen ja sen päätöksentekomallin. Lopuksi esitetään arvio tulevaisuudesta siinä tapauksessa että kunnat yhdistyvät. Tiivistelmässä on vielä vertailu erillisinä kuntina pysymisen versus yhdistymisen eduista ja haitoista.
Kuntaliitosta arvioidessani olen alusta asti pitänyt tärkeimpinä kriteereinä toisaalta lähipalvelujen takaamista kuntalaisille, toisaalta taloutta. Yhdistymisellä saatavan sopeuttamispontentiaalin tulee olla suurempi kuin yksittäisten kuntien yhteenlasketun potentiaalin. Toisin sanoen, kun säästämään joudutaan joka tapauksessa, on liitos suositeltava vain, jos sen avulla voidaan taata kunnan taloudellinen vakaus ja palvelujen säilyminen tehokkaammin ja kivuttomammin kuin erillisinä kuntina.
Loppuraportin perusteella näyttää siltä, että taloudellisessa mielessä kahdeksan kunnan liitos olisi kannattava. Kuntien sopeutustarve vuoteen 2020 mennessä on noin 112 miljoonaa euroa. Kuntien oman arvion mukaan ne pystyisivät erillisinä pysyessään sopeuttamaan tästä vähän yli puolet eli n. 67,6 miljoonaa. Mahdollisesti syntyvän uuden kunnan on jatkettava sopeutusta. Uuden palveluverkon luominen vaatii investointeja, ja uusikin kunta uhkaa velkaantua voimakkaasti, ellei kaikkea sopeutuspotentiaalia oteta käyttöön. Jos näin toimitaan, nettovelan kasvu taittuu vuoden 2020 paikkeilla, ja uuden kunnan on mahdollista saavuttaa n. 156 miljoonan sopeutus vuoteen 2030 mennessä. Uuden kunnan aloittaessa vuonna 2017 sen veroprosentti olisi 20, ja ennusteen mukaan se pysyisi samana ainakin vuoteen 2025, jolloin itsenäisen Mäntsälän arvioitu veroprosentti olisi jo 22,5.
Raportissa jaetaan palvelut kolmeen eri luokkaan: kaupunkipalveluihin, citypalveluihin ja cityalueen lähipalveluihin. Kaupunkipalvelut ovat keskitettyjä palveluita, kuten hallinto-, talous- ja erilaiset tukipalvelut tai sairaanhoidon ympärivuorokautinen päivystys. Citypalveluja on vähintään yksi jokaisessa viidessä "cityssä", väestöpohjasta riippuen useampiakin. Tällä perusteella ei siis ole pelkoa, että esim. nykyisiä Mäntsälän tai Pornaisten terveyskeskuksia tultaisiin lakkauttamaan. Cityalueen lähipalveluihin kuuluvat mm. lasten- ja äitiysneuvolapalvelut, perusopetuksen yksiköt ja kirjastot. Toisen asteen opetus keskitettäisiin hallinnollisesti yhteen lukioon, jonka toimipisteitä tulisi olemaan "cityissä". Perusopetuksen kouluverkko perustuu siihen, että koulut ovat keskimäärin n. 800 oppilaan yhtenäiskouluja. Opetusryhmäkoko olisi tässä tapauksessa keskimäärin 24 oppilasta, mitä voidaan pitää vielä kohtuullisena, joskaan ryhmäkoot eivät siitä voi enää yhtään kasvaa oppimisen kärsimättä. Kouluverkkoa täydennettäisiin vielä pienillä alakouluilla.
Esitetty palveluverkko näyttää minusta realistiselta niin sivistystoimen kuin sote-palveluidenkin osalta. Lisäksi säästöä on saavutettavissa talous- ja henkilöstöhallinnon sekä tukipalveluiden keskittämisellä. Tietojärjestelmien ja tietotekniikan yhdistäminen maksaa aluksi, kun kunnissa käytössä olevat ohjelmistot yhdenmukaistetaan. Jatkossa tietohallinnon yhdistämisellä voidaan kuitenkin säästää vuodessa 1,5-2,5 miljoonaa.
Ehkä eniten kysymyksiä herättää edelleen lähidemokratian toteutuminen. Selvityksessä on hahmoteltu uudenlaista lähidemokratiamallia, jossa jokaisessa viidessä "cityssä" olisi kaupunginvaltuustolle alisteiset "lähifoorumit" tai kaupunginosalautakunnat. Ne valitaan suorilla vaaleilla ja niille on kaavailtu todellista päätös- ja budjettivaltaa. Lähifoorumin koko on kuitenkin vain 7-9 jäsentä. Itselläni herää ainakin kysymys, takaavatko lähifoorumit todella lähidemokratian toteutumisen? Vai keskittyykö valta entistä pienemmälle joukolle alle kymmenen ihmisen päättäessä asioista, joista tällä hetkellä Mäntsälässä päättää 43 henkeä? Joka tapauksessa on selvää, että 59-67 valtuutetun muodostamaan kaupunginvaltuustoon ei Mäntsälästä saada montakaan edustajaa, ja hekin edustavat todennäköisesti vain suurimpia poliittisia ryhmiä.
Lopulliset päätökset yhdistymisestä tehdään vasta kun sote-lain voimaantulosta on kulunut 6 kuukautta. Lokakuussa valtuustot ottavat kantaa siihen, sitoutuvatko ne jatkamaan selvityksessä ja hyväksyvätkö ne lausuntopyynnössä esitetyt siirtymäkauden lähentymis- ja henkilöstökriteerit. Henkilöstön osalta kunnat sitoutuvat "kyllä"-vastauksella palkkaamaan henkilöstöä ensisijaisesti selvityksessä mukana olevien kuntien työntekijöistä. Taloudellisia kriteereitä on kolme, ja ne liittyvät nettolainakannan kasvun hidastamiseen, vuosikatteen kehitykseen poistoihin nähden (vuosikatteen tulisi lähestyä kattamaan poistot vähintään 80% vuonna 2015 ja vähintään 90% vuonna 2016). Kolmanneksi verotulopohjan ja valtionosuuden muutoksen sekä toimintakatteen muutoksen erotuksen on oltava positiivinen. Mäntsälä täyttää näistä kolmesta taloudellisesta kriteeristä vain viimeisen. Nyt on laskettava kustannukset ja päätettävä, minkälaisiin toimenpiteisiin olemme valmiit sitoutumaan. Myös itsenäisenä säilyessä joudutaan taloutta sopeuttamaan. Saavutetaanko kuntaliitoksella niin suurta etua tulevaisuudessa että kriteereiden hyväksyminen kannattaa, vai onko hinta liian kova?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti