Toivotaan, toivotaan...

Aamuna jolloin maailma heräsi uuteen aikakauteen Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen selvittyä olisi hienoa osata paitsi analysoida tulokseen johtaneet syyt, myös ennustaa tulevaa. Joitain johtopäätöksiä voi tietysti vetää kummastakin aiheesta vaalikamppailua seurattuaan. Tuleva presidentti on kuitenkin niin liukas ja arvaamaton, että lienee parasta jättää kristallipallo kaappiin pölyttymään ja vain katsoa, mitä tulevat viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan.

Vaalien tulosta on tulkittu populismin voittona, mitä se varmaan pitkälti onkin. Tyytymättömyys vallitsevaan asiaintilaan on kuin kasa kuivia lehtiä, johon voimakass, faktat sivuun lakaiseva retoriikka on tarvittava kipinä. Toisaalta pitää muistaa, ettei kilpailevalla ehdokkaallakaan ole totuudessa pysymisen maailmanennätystä hallussaan. Pahoin pelkäänkin, että politiikassa ollaan menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että valovoimaiset tai muuten vaan hätkähdyttävät ehdokkaat vievät kansan huomion, jolloin todellista politiikkaa päästään tekemään yhä enemmän kulisseissa. Totuus on jo pitkään ollut niin suhteellista ja kulloisenkin vallitsevan  kielipelin kahleissa, ettei tilanteessa sinänsä ole mitään uutta.

Nähtäväksi siis jää, mitä uusi aika merkitsee Yhdysvaltain ja maailman taloudelle, siirtolaisten asemalle, ilmastonmuutokselle, kansainvälisille suhteille ja Euroopan ja koko maailman turvallisuudelle. Toivoa sopii, että uusi presidentti pitää kiinni jo solmituista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Pariisin ilmastosopimuksesta.

Aletaanko keväällä rakentaa muuria Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle? Saavatko Yhdysvaltain NATO-liittolaiset jatkossa pitää itse huolen omasta turvallisuudestaan? Vai oliko se kaikki kuitenkin lopulta vain vaaliretoriikkaa, heittoja, joiden ei ollut tarkoituskaan olla toteutuvaa politiikkaa? Toivotaan.

Ehkä maailma ei muutukaan uuden presidentin myötä niin paljon kuin voisi kuvitella. Republikaaneilla on nyt Yhdysvalloissa vallan värisuora, ja puolueen eliitti pitää varmasti vallan tiukasti otteessaan. Vai pitääkö? Vasta tulevaisuus näyttää, miten todellinen valta tulee jakaantumaan vastavalitun populistin ja valtaeliitin välillä. Siihen saakka toivotaan parasta.