Turun torilla

Eilen ja tänään seuratessamme poliisin tiedotustilaisuuksia ja uutislähetyksiä olen kokenut oloni ajoittain epätodelliseksi. Seuraanko todella tiedottamista terroristi-iskusta, joka on tapahtunut parinsadan metrin päässä kotoani, kortteleissa, joissa kuljen päivittäin, jotka ovat tuttuja jo lapsuudestani?

Terroriteot ovat hiipineet maantieteellisesti koko ajan meitä lähemmäs. Tämäkin isku oli oikeastaan odotettavissa. Emme enää ole Euroopan laidalla lintukodossa, jossa mitään ei tapahdu. Vai olemmeko koskaan oikeastaan olleetkaan? On meidänkin historiamme täynnä vaiheita, jolloin maata ja sen asukkaita ovat terrorisoineet milloin ulkoiset viholliset, milloin kahtiajakautuneen kansakunnan eri osapuolet.

Eiliset tapahtumat ovat tietysti antaneet - syystäkin - vettä myllyyn niille, jotka mieluummin sulkisivat Suomen rajat niin visusti kuin vain voivat. Tätä kirjoittaessani Turun torilla tapahtuu taas. Tällä kertaa Suomi ensin -liikkeen ja rasisminvastaisen mielenosoituksen kannattajat ovat työllistäneet poliisia, joka on joutunut pitämään nämä kaksi joukkoa erillään. Surullista, että terroristit ovat näköjään saavuttaneet tällä kertaa tavoitteensa paremmin kuin hyvin.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on asiantuntevasti kirjoitettu artikkeli siitä, mihin terroristi pyrkii.:
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005332088.html
Artikkeli listaa saksalaista terrorismin asiantuntijaa Florian Peiliä mukaillen viisi terrorismin tavoitetta.

1) Terroristit haluavat huomiota.
2) Terroristit haluavat levittää pelkoa ja kauhua.
3) Terroristit haluavat raivostuttaa.
4) Terroristit haluavat kärjistää vastakkainasettelua.
5) Terroristit haluavat värvätä uusia terroristeja.

Turun (ja tietysti myös Barcelonan) tapahtumien seurauksena terroristit ovat saaneet koko maan ja ulkomaidenkin media- ja somehuomion. He ovat levittäneet pelkoa ja kauhua. Luonnollisesti heidän tekonsa herättää raivoa meissä kaikissa, mutta nyt se on ruokkinut kammottavalla tavalla sitä raivoa, jota tietyt tahot ovat tunteneet kaikkia maahanmuuttajia kohtaan jo aiemmin. Samalla ne ovat kärjistäneet entisestään maahanmuuttoon eri tavoin suhtautuvien välejä. Kansakuntamme on taas jakautunut kahtia. Juuri tämän vastakkainasettelun kärjistymisestä ja koston kierteestä varoittivat niin sisäministeri Risikko kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistökin omissa lausunnoissaan Turun puukotusten jälkeen.

Nyt jos koskaan tarvitaan sitä maltillista ja tolkullista suhtautumista, jota Niinistö on peräänkuuluttanut. Tarvitaan se kolmas tie, jolla tehdään vastuullista ja inhimillistä maahanmuttopolitiikkaa. Tarvitaan sitä, että emme missään tilanteessa anna periksi pelolle ja vihalle.

Päätän lainaukseen Sauli Niinistön lausunnosta:

Maahanmuuttoa joku kannattaa ja toinen taas vastustaa; se on ymmärrettävä. Mutta jos tästä rakennetaan vihanpitoa, sillä heikennetään kykyämme torjua pahaa.