Namibian kielten kirjoa

Olen nyt ollut Windhoekissa runsaat kaksi viikkoa. Kaupunki on kaunis ja yllättävän rauhallinen – ei toisaalta ihme, koska kaupungin asukasluku on vain vajaa 326 000 asukasta. Moneen muuhun afrikkalaiseen pääkaupunkiin verrattuna liikenne on rauhallista, eikä ihmisiä tungeksi katujen varsilla. Kaupunki on myös hyvin siisti. Siniseen työasuun sonnustautuneet kaupungin työntekijät kulkevat säännöllisesti keräämässä roskia kaduilta, ja jätehuoltokin vaikuttaa toimivan hyvin. Eurooppalaisenakin uskaltaa kävellä päiväsaikaan turvallisesti, kunhan pitää laukustaan huolen.

Namibian kielipolitiikka on kiehtovaa. Maassa puhutaan lähes kahtakymmentä afrikkalaista kieltä, joista kymmenellä on kansalliskielen asema. Näistä kielistä kahdeksan on bantukieliä ja kaksi khoisan-kieliä. Näitä kieliä käytetään myös koulujen opetuskielinä kolmella ensimmäisellä luokalla. Sen jälkeen niitä voi vielä opiskella kouluaineina. Afrikkalaisten kielten lisäksi kansallis- ja koulukielen asema on afrikaansilla, saksalla ja englannilla.

Englanti on Namibian ainoa virallinen kieli. Englannin valinta viralliseksi kieleksi Namibian itsenäistyessä 1990 oli erikoinen valinta siinä mielessä, että sitä puhui ensimmäisenä kielenään tuossa vaiheessa vain 0,8% väestöstä (väestönlaskun 1991 mukaan), kun taas oshiwamboa puhui noin puolet väestöstä, ja afrikaansia noin 10%. Lisäksi afrikaansia oli käytetty hallinnossa ja kouluissa. Afrikaans assosioitui kuitenkin vahvasti Etelä-Afrikan kolonialistiseen hallintoon ja sen Namibiassakin harjoittamaan rotuerottelupolitiikkaan. SWAPOn politiikkaan kuului jo ennen itsenäistymistä englannin tuominen maan viralliseksi kieleksi keinona irtautua kolonialistisesta menneisyydestä ja avata ovet ulkomaailmaan. Lisäksi maanpaossa olleita ja tulevan itsenäisen Namibian virkamiehiä oli koulutettu YK:n Namibian Instituutissa Lusakassa ja muuallakin, missä he olivat oppineet sujuvan englannin taidon.

Pääkaupungissa kuulee lähinnä hereroa, oshiwamboa ja afrikaansia. Englanniksi voi asioida virastoissa ja kaupoissa. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä kieliä namibialaiset puhuvat keskenään. Pikaisen tarkastelun tuloksena (ja osaamatta yhtäkään namibialaista kieltä) olen todennut, että eurooppalaisten sekä eurooppalaisten ja afrikkalaisten jälkeläiset puhuvat keskenään afrikaansia. Afrikkalaistaustaiset puhuvat keskenään joko jotain Namibian afrikkalaisista kielistä tai englantia, jos kuuluvat eri kieliryhmiin.

Päivälehti The Namibianin oshiwambonkielinen osio

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Englannin valinnalla ainoaksi viralliseksi kieleksi ja sitä myötä opetuskieleksi heti neljänneltä luokalta lähtien ei ole ollut pelkästään positiivisia seurauksia. Vaikka koulujen virallinen kielipolitiikka määrittelee tavoitteeksi paitsi kaikkien kansalaisten sujuvan englannin taidon, myös kansallisten kielten suojelemisen ja kehittymisen, korostuu englannin merkitys siitä syystä, että se on pääasiallinen opetuskieli heti neljänneltä luokalta lähtien. Oppimismotivaation ja –tulosten kannalta ei myöskään ole ihanteellista, että äidinkielisestä opetuksesta siirrytään niin varhain pelkästään englanninkieliseen opetukseen. Kaikkien oppilaiden englannintaito ei ole siinä vaiheessa vielä riittävällä tasolla. Kaukana asutuskeskuksista englantia ei toisaalta edes puhuta muuta kuin koulussa, jolloin motivaatio sen oppimiseen ei välttämättä ole kovin suuri. Toisaalta edes opettajat eivät syrjäseuduilla osaa englantia kovin hyvin. Tällä kaikella on luonnollisesti vaikutusta oppimistuloksiin ja koulumotivaatioon.