VALTUUSTO ANTOI LAUSUNNON KESKI-UUDENMAAN KUNTIEN YHDISTYMISSELVITYKSEN VÄLIRAPORTISTA

 

Valtuuston äänestäessä toukokuussa 2013 siitä, lähdetäänkö mukaan Keski-Uudenmaan kuntien yhdistymisselvitykseen, äänestin sitä vastaan. Nyt käsillä on selvityksen väliraportti eikä se ole kaikilta osin kovinkaan innostavaa luettavaa. Koska selvitys on vielä kesken ja koska valtiovalta edellyttää johonkin selvitykseen kuulumista, lienee paikallaan jatkaa kuitenkin tämä selvitys loppuun saakka.

 

Liitosasiassa on nähdäkseni kaksi suurta kysymystä, jotka eivät ainakaan vielä väliraportissa saa mielestäni tyydyttävää vastausta. Ensinnäkin, mikä on se todellinen hyöty, joka yhdistymisellä on saavutettavissa, ja toiseksi, millä keinoin taloudellisen vakauden saavuttamiseen pyritään?

 

Yhdistymisellä haetaan tietysti suuremman yksikön mukanaan tuomaa taloudellista säästöä. Raportissa tarkastellaan eri palvelualojen nykytilaa ja ehdotetaan niihin sopeuttamistoimia. Kuntatalouden kiristyminen pakottaa kunnat kuitenkin sopeutustoimiin myös itsenäisinä. Tärkein kysymys onkin, onko liitoksella saavutettavissa todellista etua verrattuna siihen, että kunnat sopeuttavat talouttaan erillisinä? Toisin sanoen, mihin liitos riittää? Saadaanko liitoksesta enemmän hyötyä kuin yhteenlasketusta kuntakohtaisesta sopeuttamisesta?

 

Toinen, kuntalaisten jokapäiväisen elämän kannalta jopa ratkaisevampi kysymys on, mistä säästöjä haetaan? Suurempiin kokonaisuuksiin pyrkiminen olisi ymmärrettävää ja perusteltua, jos tavoitteena olisi ennen kaikkea karsia esim. hallinnon päällekkäisyydestä syntyviä menoja. Nyt käsillä olevasta väliraportista jää kuitenkin sellainen kuva, että siinä säästöjä on haettu ennen muuta palveluverkon tiivistämisestä. Emme voi hyväksyä esim. kouluverkon osalta ehdotettuja malleja, jotka johtaisivat toteutuessaan opetusryhmien koon suurenemiseen ja sitä myötä todennäköisesti työrauhan ja oppimistulosten laskuun entisestään.

 

Yhdistymishankkeeseen sisältyy muitakin ratkaisemattomia ongelmia, joihin kunnanhallituksen lausuntoesitys hyvin puuttuu. Näitä ovat lähidemokratian toteutuminen ja kilpailukyvyn ja ketteryyden väheneminen. Jatkovalmistelussa on erittäin tärkeää tuoda selkeästi esiin yhdistymisen hyötyjä ja haittoja siten, että vertailun tekeminen muihin vaihtoehtoihin on mahdollista eikä vaadi valtuutetulta tai kuntalaiselta vertailumateriaalin kaivamista eri lähteistä. Muuten saadaan helposti tilanne näyttämään siltä kuin puheena oleva selvitysalue olisi ainoa todellinen vaihtoehto.

 

Jatkotyöskentelyssä tulee myös sopia riittävän konkreettisesti siitä, mitkä palvelut tullaan toteuttamaan lähipalveluina ja missä muodossa. Lähipalvelujen saatavuus on myös aikanaan kirjattava velvoittavasti yhdistymissopimukseen, mikäli yhdistymiseen lopulta päädytään.

 

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro valtuuston kokouksessa 20.1.2014