Mäntsälään ensimmäiset pakolaiset

Valtuusto käsitteli maanantaina ELY-keskuksen Uudenmaan kunnille lähettämän pyynnön lisätä kuntapaikkoja oleskeluluvan saaneille pakolaisille. Yhteensä tarve on yli 2800 kuntapaikalle pelkästään Uudellamaalla, joista Mäntsälän laskennallinen osuus olisi 49.

Asia herätti paikkakunnalla suurta huomiota ja kiivasta keskustelua. Nähtiinpä meillä oikein mielenosoituksiakin kunnantalon ulkopuolella joka kerran kun asian tiimoilta jotain tapahtui. Rajat kiinni-liike vastusti ja vastustaa tietysti edelleen kiivaasti pakolaisten vastaanottamista. Pelottavinta oli joidenkin valtuutettujen saamat suoranaiset uhkaukset, joilla heitä yritettiin painostaa äänestämään pakolaisten vastaanottamista vastaan. Lopulta suurin osa valtuutetuista kuitenkin äänesti kunnanhallituksen esityksen puolesta, jonka perusteella tänne otetaan tänä vuonna 25 ja ensi vuonna 25 pakolaista.

Kukaan ei tietenkää halua pakolaisia Mäntsälään tai Suomeen tai minnekään muuallekaan. Ei kukaan halua olla pakolainen. Tosiasia kuitenkin on, että pakolaisia on maailmassa 15 miljoonaa, ja heidän on asuttava jossain. Mäntsälään ja muualle Uudellemaalle sijoitettavat henkilöt ovat jo saaneet oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella. He eivät siis ole turvapaikanhakijoita. Heillä on oikeus asettua asumaan mille paikkakunnalle Suomessa haluavat.

Kun pakolaisia sijoitetaan kuntapaikoille suunnitellusti, heidän kotoutumisensa on mahdollista toteuttaa hallitusti, ja se tulee todennäköisesti onnistumaan paremmin. Jos he sijoittuvat kuntiin itsenäisesti, on todennäköistä, että suuri osa hakeutuu suuriin kaupunkeihin. Jo nyt 2/3 Suomessa pysyvästi oleskelevista vieraskielisistä asuu kuudessa suurimmassa kaupungissa. On kaikkien edun mukaista pyrkiä hajasijoittamaan oleskeluluvan saaneet hallitusti. On kyettävä ehkäisemään maahanmuuttajien voimakas keskittyminen tietyille alueille, eli niin sanottu gettoutuminen, joka tuo mukanaan negatiivisia ilmiöitä.

Kunnan ELY-keskuksen kanssa somima sopimus mahdollistaa kunnalle korvausperusteen myös itsenäisesti kuntaan hakeutuville. Toisin sanoen, jos nyt sijoitettavien lisäksi kuntaan muuttaa itsenäisesti oleskeluluvan saaneita, kunta saa myös heistä korvauksen. On tietysti totta, että korvauksen eivät kata välittömästi kaikkia kuluja. Inhimillisyyttä ja turvallisuutta ei kuitenkaan voi mitata rahassa. Kyse on ihmisistä, tulevista kuntalaisista, ei pelkästään menoerästä kunnalle.

Pakolaiskiintiöistä

Tampereella omalle väelleen puhunut pääministeri Sipilä on uutisten mukaan väläytellyt Suomen pakolaiskiintiön nostamista. Hänen mukaansa Suomi on jo ilmoittanut YK:lle ja EU:lle ottavansa suoraan Turkin pakolaisleireiltä 600 syyrialaista. Suomen koko pakolaiskiintiö tälle vuodelle on 750 henkeä. Siis 750 henkeä niistä miljoonista pakolaisista, jotka elävät leireillä ympäri maailmaa.

Tilanne Euroopassa on viime vuoden loppukesästä saakka ollut kaoottinen turvapaikanhakijoiden aallon vyöryttyä maanosan yli, ja on odotettavissa, että uusi aalto pyyhkäisee kevään tultua ja säiden lämmettyä. Osa tulijoista on niitä, joihin presidentti Niinistö viittasi kohua herättäneessä puheessaan. Kaikki eivät ole aidosti suojelun tarpeessa, vaan ovat muista syistä liikkeellä. Paremman elintason perässä on Suomestakin lähdetty niin Amerikkaan kuin Ruotsiinkin. Väärin on tietysti se, jos vedotaan turvapaikan tarpeeseen, jos siihen ei ole olemassa perusteita.

Moni pakolaisten vastaanottamiseen kriittisesti suhtautuva perustelee kantaansa sillä, että pakolaisia tulee auttaa heidän omassa maassaan tai sen lähialueilla. Näin ilman muuta onkin - toinen asia on sitten se, onko näillä samoilla kriitikoilla todellista valmiutta edes siihen. Kaikesta avusta ja hyvästä tahdosta huolimatta on kuitenkin selvää, että pakolaisleirillä elävällä ei ole tulevaisuutta. Tai on, jos leirien infrastruktuuri, palvelut ja ennen kaikkea koulutusmahdollisuudet kehitetään niin pitkälle, että siellä asuvien on mahdollista elättää itsensä ja perheensä, kouluttaa lapsensa, liikkua vapaasti ja suunnitella tulevaisuuttaan kuten kenen tahansa meistä. Leireistä siis pitäisi muodostua kaupunkeja kauppoineen, sairaaloineen, kouluineen ja yliopistoineen. Lisäksi niistä pitäisi olla hyvät yhteydet muualle maahan ja maailmaan. Vaikka tämä utopia toteutuisikin, se tuskin poistaisi väliaikaisuuden ja sitoutumattomuuden tunnetta leirien asukkailta. Ihminen kaipaa luonnostaan jotain pysyvämpää kotiutuakseen ja uskaltaakseen suunnitella tulevaisuuttaan.

Sisäministeri Orpo arvioi, että Suomen pakolaiskiintiö voi tulevaisuudessa nousta moninkertaiseksi: ”Jos EU onnistuu jo kevään aikana saamaan ulkorajojen valvonnan kuntoon ja laittomasti Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden määrä laskee, ja tämä on pysyvä olotila, silloin koko Euroopan pitää kasvattaa pakolaiskiintiötä. Ja Suomen siinä mukana”, Orpo sanoo. (HS 7.2.2016)

Itse näen pakolaiskiintiöiden kasvattamisen oikeana ja hallitumpana ratkaisuna kuin nykyisen tilanteen, jossa väkeä virtaa hallitsemattomasti maasta toiseen ja suurimmat nettoajat ovat ihmissalakuljettajat ja salakuljetusbisnekseen kietoutuva rikollisuus. Suomi ei voi kuitenkaan yksinään vastata huutavaan tarpeeseen, vaan tarvitaan EU:n yhteisiä linjauksia, ulkorajojen saamista kontrolliin ja satsaamista konfliktinratkaisuun ja elämisen edellytysten parantamiseen niin nykyisissä lähtömaissa kuin potentiaalisilla tulevilla kriisialueilla. Tulee myös muistaa, että aseelliset konfliktit ja terrori eivät ole ainoita asioita, jotka ajavat ihmisiä pakoon kotiseuduiltaan. Monilla alueilla ilmaston lämpenemisen tai muun ihmisen aikaan saaman toiminnan tuloksena vanhojen elinkeinojen harjoittaminen tulee mahdottomaksi.

Tänään oli Hesarissa mielenkiintoinen artikkeli suomalaisesta koulusta Qatarissa. Artikkelin loppupuolella Harvardin yliopiston vieraileva professori Pasi Sahberg kommentoi suomalaista koulutusvientiä. Suurin potentiaali hänen mukaansa on tutkintojen myymisessä. Eduskunnan viime vuonna tekemä lakimuutos antaa mahdollisuuden lukukausimaksujen perimiseen EU:n ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Toisaalta hän toteaa, että Ruotsissa ja Tanskassa vastaavien maksujen käyttöönotto on vähentänyt ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää 80-90 prosenttia. On kyseenalaista, kannattiko maksut ottaa käyttöön. Ainakaan ne eivät edistä köyhistä maista tulevien opiskelijoiden mahdollisuuksia saada korkeatasoinen suomalainen koulutus. Lukukausimaksujen rinnalle tulee luoda stipendijärjestelmä, jonka turvin kehittyvistä maista tulevien opiskelijoiden on mahdollista rahoittaa opintojaan.

Hätä ja avun tarve eivät ole vähenemässä. Ei auta vaikka kuinka panisi pään pensaaseen ja toivoisi parasta. Jos kriisialueille ei saada apua, pakolaisvirrat tulevat kasvamaan entisestään. Toisaalta esimerkiksi Afrikasta kuuluu paljon hyvää. Maanosan talous kasvaa keskimäärin viisi prosenttia vuodessa, yhä useammat pääsevät kouluun ja lukutaidottomuus on vähentynyt radikaalisti. Kehitysyhteistyöllä, investointituilla ja erityisesti koulutuksella on saatu ja saadaan aikaan positiivista kehitystä. Samanaikaisesti on tarpeen vastata kriisialueiden akuuttiin inhimilliseen hätään myös pakolaiskiintiöiden harkitulla nostamisella. Kiintiöiden kautta apu ohjautuu sinne, missä sitä eniten tarvitaan, ja myös kotouttamisen edellytykset ovat paremmat. Pakolaispolitiikan tulee olla hallittua ja inhimillistä.

Kun koulu ei alakaan

Suomessa on pian joululomat vietetty ja koulun alku häämöttää useimmilla loppiaisen jälkeen. Toisin on niiden yli miljoonan lapsen kohdalla, jotka Unicefin mukaan eivät pääse kouluun johtuen islamistijärjestö Boko Haramin (toiselta nimeltään Islamilainen valtio Länsi-Afrikassa) terrorista johtuen. Yli 2000 koulua on suljettuina Nigeriassa, Nigerissä, Tsadissa ja Kamerunissa. Osassa kouluista on majoittuneena pakolaisia, muita ei uskalleta turvallisuussyistä avata. Näiden kokonaan suljettujen koulujen lisäksi satoja kouluja on poltettu tai ryöstetty.

Kouluja avataan vähitellen sitä mukaa kun Nigerian armeija saa vallattua alueita takaisin islamisteilta. Jokainen menetetty viikko ja kuukausi voi kuitenkin olla ratkaiseva lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta. Mitä kauemmin nämä ovat ilman koulutusta ja sen mukanaan tuomaa tulevaisuuden toivoa, sitä herkemmin he joutuvat aseellisten joukkojen väkivallan, sieppausten ja rekrytoinnin kohteiksi.

Islamistijoukkojen toiminta on ajanut pakoon kodeistaan 2,6 miljoonaa ihmistä. Kun pakolaisongelmaan lisätään koulutuksen puuttuminen ja ilmastonmuutoksen aikaansaama Tsad-järven alueen kuivuminen viljelykelvottomaksi, ollaan humanitäärisen katastrofin kynnyksellä.

Kamerunin itsemurhaiskut

Viimeisten kolmen kuukauden aikana Kamerunin pohjoisimmassa maakunnassa on tapahtunut viisi itsemurhaiskua, joiden tekijöinä on ollut yleensä kaksi tai kolme nuorta tyttöä. Pommit vaatteiden tai sankojen sisään piilotettuina he ovat soluttautuneet vilkkaille toreille tai tiheästi asuttuihin kortteleihin ja laukaisseet siellä räjähteet. Iskujen tuloksena on 100 kuollutta ja 250 haavoittunutta.

Tytöt ovat lähteneet Nigerian puolelta Sambisan metsästä, jossa Boko Haram (toiselta nimeltään Islamilainen valtio Länsi-Afrikassa) pitää edelleen päämajaansa. Kamerunin erikoisjoukot ovat saaneet selville heidän käyttämiään reittejä ja logistiikkaa. Tyypillisesti tytöt siirtyvät eteenpäin etappi kerrallaan usean eri oppaan välityksellä.

Kamerunin puolella tehdyt itsemurhaiskut ovat Boko Haramin eräänlainen B-suunnitelma. Nigerian armeijan saatua vallattua takaisin alueita islamistitaistelijoilta Nigeriassa järjestö on siirtynyt sissisodankäyntiin ja terroristi-iskuihin Kamerunin puolella.

Terrorismin uhatessa paikallinen väestö on valppaana havaitsemaan kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa ja raportoimaan siitä viranomaisille. Marouassa elokuun alussa moottoripyörätaksin kuljettajan epäilykset heräsivät, kun kolme muukalaista tarjosi hänelle suurta rahasummaa aivan pienen matkan mittaisesta kyydistä. Hän suostui ottamaan vain yhden miehistä kyytiin, kaatoi pyöränsä tahallaan kesken matkaa ja sai näin miehen paikallisen santarmin kuulusteltavaksi.

Paikallinen väestö on myös perustanut eräänlaisia kodinturvajoukkoja. Ne toimivat sotilaiden oppaina eivätkä epäröi myöskään tarttua aseisiin -  jousipyssyihin ja maanviljelyksessä käytettäviin machette-veitsiin. Kodinturvajoukkojen toiminnassa on myös riskinsä. Ne ovat kouluttamattomia, ja on vaara, että toimintaan sekaantuu yksityisten kaunojen selvittelyä. Niiden toiminta voi pahimmassa tapauksessa riistäytyä hallinnasta. Erikoisjoukkojen sotilaat ovat kuitenkin tyytyväisiä saamastaan avusta.

Nigerian levottomuudet ovat myös kasvattaneet Kamerunin pakolaismääriä, jotka ovat erityisesti Keski-Afrikan tasavallan kriisin takia mutenkin käsittämättömän suuria. UNHCR:n arvion mukaan Kamerunissa tulee olemaan tämän vuoden joulukuussa 19 960 Nigeriasta tullutta pakolaista, kun heitä tammikuussa oli 14 960. Yhteensä pakolaisia arvioidaan olevan tämän vuoden lopulla 268 020. UNHCR pienensi budjettiaan Kamerunissa vuosien 2011 ja 2013 välillä, mutta on joutunut kasvattamaan sitä uudelleen Nigerian tilanteen takia. Nigerialaiset pakolaiset ovat sijoitettuina pakolaisleireille.

Mäntsälä pysyy Mäntsälänä

Kunnanvaltuusto hyväksyi tänään yksimielisesti hallituksen esityksen, jonka mukaisesti Mäntsälä irtautuu kuntaliitosselvityksestä. Tämä oli odotettavissa, sillä Hyvinkään irtauduttua selvityksestä ei jatkaminen ollut enää millään kriteereillä mielekästä.

Kristillisdemokraatit olivat alusta asti sitä mieltä, että näin laajaan selvitykseen ei ollut aiheellista lähteä. Laskelmat saavutettavista eduista eivät vakuuttaneet, kun niiden hintana olisi ollut päätöksenteon ja vaikutusmahdollisuuksien etääntyminen kuntalaisista kauas jättikunnan valtuustoon. Palveluverkkoa olisi koulujen ja päiväkotien osalta tiivistetty niin, että lopputuloksena olisi ollut valtavat, jopa tuhannen oppilaan yksiköt.

Aika ajoi myös liitosselvityksen ohi sote-uudistuksen etenemisen myötä. Toteutuessaan se vie kuntien  tehtävistä ja budjetista puolet. Jäljelle jäävien tehtävien hoitamiseen ei tarvita suurkuntia.

Selvitys on niellyt rahaa ja kuntien virkamiesten työtunteja. Sen myötä on nyt saatu arvokasta tietoa siitä, millä tavalla kuntien välistä yhteistyötä tiivistämällä voidaan saada aikaiseksi säästöä tulevaisuudessa. Siltä osin selvitystyö ei ole mennyt hukkaan, kunhan nyt osataan käyttää kaikki mahdollisuudet ja edut, joita yhteistyöllä voidaan saavuttaa.

Onko pakolaiskriisiin ratkaisua?

Tämän viikon toivoisi tuovan jotain uutta ja ratkaisevaa Euroopan pakolaiskriisin ratkaisemiseksi, ovathan EU-maiden sisäministerit kokoontuneet etsimään keinoja, joilla tilanne saataisiin hallintaan. Realistin on toisaalta todettava, että nopeaa ja helppoa ratkaisua ei ole. Kansainvaelluksia on aina ollut, ja on odotettavissa, että toisaalta konfliktit ja terrori erityisesti Lähi-Idässä ja eri osissa Afrikkaa sekä toisaalta ilmaston lämpenemisen aikaansaamat muutokset aiheuttavat jatkossakin laajojen joukkojen hakeutumisen muualle elämän edellytysten ja turvallisuuden toivossa.

Suurin ongelma nykyisessä tilanteessa on ihmissalakuljetus, jossa rikolliset käyttävät hyväkseen turvapaikkaa tai parempia elinolosuhteita etsiviä ja vaarantavat häikäilemättä näiden hengen ja turvallisuuden. Siksi on löydettävä keinoja, joilla turvapaikan hakijoita kyetään auttamaan rohkaisematta näitä turvautumaan salakuljetusbisnekseen. Pysyvät mekanismit, joilla turvapaikanhakijoiden määrää jaetaan EU-maiden kesken eivät ole tässä suhteessa paras vaihtoehto. Sen sijaan tulisi nostaa tuntuvasti pakolaiskiintiöitä. Sisäministeri Petteri Orpon ehdotus maakohtaisista turvapaikanhakijoiden kiintiöistä on hyvä, etenkin kun ehdotukseen sisältyy myös mahdollisuus ottaa turvapaikanhakijakiintiön täytyttyä pakolaisia suoraan pakolaisleireiltä tai Etelä-Eurooppaan perustettavista ns. hotspot-keskuksista.

Kriisimaihin ja niiden lähialueille tulisi perustaa keskuksia, joissa turvapaikkaa voi hakea jo lähtömaassa. Tämä vaatii tietysti resursointia, ja hakemusten määrä voi jopa lisääntyä. Ihmishengelle ei voi kuitenkaan laskea hintaa. Kun käsittely ja päätöksen saaminen tapahtuu lähtömaassa, ei tule tarvetta lähteä epätoivoiselle matkalle kohti kaukaista, tuntematonta ja epävarmaa sijoituspaikkaa. Myös heikommassa asemassa olevien, lasten, vanhusten ja sairaiden olisi mahdollista hakea turvapaikkaa, saada pakolaisstatus ja sirtyä suoraan vastaanottavaan maahan.

Tärkeää on myös parantaa oloja pakolaisleireillä ja ennaltaehkäistä kriisien syntymistä. Köyhyys ja toivottomuus synnyttävät katkeruutta ja levottomuutta. Siksi hallituksen nyt tekemät massiiviset leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin ovat todella lyhytnäköistä ja ajattelematonta politiikkaa.

Maailman pakolaisvirroista suurin osa suuntautuu edelleen muualle kuin Eurooppaan. Kehittyvät maat kantavat pakolaisista paljon suuremman taakan kuin eurooppalaiset. Pakolaisongelman laajuuteen kuítenkin havahdutaan tyypillisesti vasta sitten, kun turvapaikanhakijat kolkuttavat omaa ovea. Suomessakin laajalti viljelty retoriikka, jonka mukaan pitäisi ensin laittaa omat asiat kuntoon ja vasta sitten auttaa muita, osoittautuu kerta toisensa jälkeen perusteettomaksi. Kehitysyhteistyöllä voidaan vaikuttaa myönteisesti potentiaalisten kriisimaiden elinkeinoelämään, koulutukseen ja demokratiakehitykseen ja vähentää tältä osin pakolaiskriisin pahenemista.

Pakolaisuus on ongelma, mutta tulee varoa näkemästä ihmistä, pakolaista tai turvapaikanhakijaa, ongelmana. On selvää, että kaikki turvapaikkaa hakemaan tulleet eivät ole todellisia turvapaikan tarvitsijoita. Viime vuonna Suomessa käsitellyistä turvapaikkahakemuksista hyväksyttin vain 40%. On mahdotonta ennustaa, miten suuri osa tänä vuonna tehtävistä hakemuksista hyväksytään. Tuskin kuitenkaan sataa prosenttia. On myös niitä, jotka tänne saavuttuaan ovat itse todenneet paremmaksi lähteä takaisin kotimaahansa. Siitä huolimatta jokaisella tänne tulevalla on ihmisyytensä perusteella oikeus perustarpeiden täyttämiseen. On oikein ja hienoa, että niin moni suomalainen on avannut sydämensä, kukkaronsa ja jotkut jopa kotinsa tänne tulleiden auttamiseksi.

Turvapaikkahakemusten käsittely vie oman aikansa ja päätöksen odottaminen on raskasta silloin, kun kyseessä on todellinen hätä. Siksi tarvitaan myös keinoja, joilla käsittelyaikoja saadaan lyhennettyä ja toisaalta ilmeisen kielteisen päätöksen kyseenollessa toimia nopeutetussa järjestyksessä. Tässäkin suhteessa pakolaiskiintiöjärjestelmä, jossa vastaanottava maa valitsee ja hakee ihmiset suoraan pakolaisleiriltä, on kestävin ja humaanein vaihtoehto.

Ylijäämäruoan hyötykäyttö

Valtuustoryhmämme teki viime vuoden elokuussa aloitteen koulujen hävikkiruoan jakelumahdollisuuksien selvittämisestä. Aloite pyörähti virkakoneiston rattaisiin ja tuotiin valtuustoon viime keväänä. Selvityksen mukaan oli mahdollista kokeilla ruoan tarjoamista vanhuksille koulujen ruokaloissa.

Tänään Mäntsälän Uutiset kertoi kunnan aloittavan ylijäämäruoan myymisen vanhuksille lukiolla, Kirkonkylän koululla ja Saaren koululla. Linkki artikkeliin löytyy tästä:

http://www.mantsalanuutiset.fi/artikkeli/316041-paivan-vanha-ruoka-menee-tahteisiin

Ylijäämäruoan jakelua on jo aloitettu monilla paikkakunnilla. Toivottavasti kokeilu onnistuu myös meillä.