Suomessa vierailulla oleva Kansainvälisen kauppakeskuksen ITC:n johtaja Arancha González kehottaa Helsingin Sanomien haastattelussa suomalaisia etsimään kauppakumppaneita Afrikasta, josta löytyy hänen mukaansa erinomaisia bisnesmahdollisuuksia. Afrikalle ennustetaan seuraaaville 20 vuodelle suurimpia talouden kasvulukuja, suurinta kaupungistumista ja suurinta keskiluokan kasvua.
Olen itse elänyt afrikkalaisessa suurkaupungissa, Yaoundéssa, vuosituhannen vaihteessa noin seitsemän vuoden ajan. Palattuani sinne viime vuoden lopulla muutamaksi viikoksi tein havaintoja, joiden perusteella on helppo uskoa edellä mainittujen ennusteiden paikkansapitävyyteen. Keskiluokan kasvun huomaa rakentamisesta, autojen määrän kasvusta, koulutuksen arvostamisesta ja elämäntavan länsimaistumisesta. Yhä useammat hakeutuvat Eurooppaan tai Amerikkaan opiskelemaan, ja monet palaavat kotimaahansa päätettyään opintonsa.
Afrikkalainen koulutettu keskiluokka on halukasta ja kykenevää kehittämään omaa maataan. Tätä potentiaalia kannattaisi länsimaiden tukea. ITC on kehitysjärjestö, jonka tarkoitus on edistää kaupan käyntiä ja sitä kautta kehitystä köyhissä maissa. Edistämällä kehittyvien maiden kauppaa ja auttamalla niitä saamaan tuotteitaan maailmanmarkkinoille edistetään samalla tehokkaalla tavalla köyhyyden vähentämistä. Perinteistä kehitysapua on usein aiheellisestikin arvosteltu sen passivoivan luonteen takia. Aid for trade -ajattelussa poistetaan esteitä kaupankäynnin tieltä ja annetaan sitä kautta köyhille maille mahdollisuus taistella köyhyyttä vastaan ja kehittyä omin voimin.
González kehottaa käymään kauppaa erityisesti naisten pyörittämien pienyritysten kanssa. Miksi juuri naisten? Siksi, että missä tahansa maassa pk-yritykset muodostavat 80-90 prosenttia talouden toimeliaisuudesta, ja niistä noin puolet on naisten vetämiä. Lisäksi naiset käyttävät 90 prosenttia tuloistaan perheisiinsä ja yhteisöihinsä. Miehillä vastaava luku on vain 40%. Tämäkin tosiasia on yhtäpitävä omien havaintojeni kanssa. Mama Africa huolehtii lapsistaan ja yhteisöstään.
Perinteistä kehitysapuakaan ei tule unohtaa. Koulutus on avainasemassa hankkeita valittaessa. Koulutus voimaannuttaa yksilöitä ja yhteisöjä kantamaan itse vastuuta toimeentulostaan ja kehittymisestään.Usein epäillään, meneekö annettava kehitysapu perille. Seurasin läheltä erään Suomen ulkoministeriön rahoittaman kehitysprojektin koulutusvaihetta loppuvuodesta. Kuten monessa muussakin projektissa, siinäkin rahoitus kanavoidaan kansalaisjärjestön kautta. Järjestön edustajat ovat säännöllisesti yhteydessä paikalisiin toimijoihin ja käyvät paikan päällä monitorointimatkoilla kerran-pari vuodessa. Paikallinen toimija antaa säännölliset talous- ja toimintaraportit rahoittajalle.
Kansalaisjärjestöjen kautta tehtävä kehitysapu suunnataan usein ruohonjuuritasolle ja henkilökohtaiset yhteydet takaavat suoran tiedon saannin projektien etenemisestä. Hankkeiden valvonnasta vastaavilla tulee olla tietoa ja kokemusta kohdemaan kulttuurista ja toimintatavoista riskien tunnistamiseksi ja minimoimiseksi. Hankkeille tulee myös tehdä vaikuttavuusarviointi. Niitä olisi nähdäkseni mahdollista tehdä nykyistä enemmän yhteistyössä esimerkiksi yliopistojen kehitysmaatutkimuksen tai vastaavien laitosten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti