Kenen edusta on kyse?

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviidan mukaan (HS Viesrakynä 4.3.2015) koulutyötä haittaavat opettajien pyrkimys ryhmäkokojen pienentämiseen sekä kouluavustajien runsas käyttö. Hän väittää, ettei ryhmäkoolla ole juurikaan merkitystä oppimistuloksiin. Tästä rohkenen olla eri mieltä. Suuresta ryhmäkoosta kärsivät eniten ne, joilla on oppimisen vaikeutta. Ryhmäkoon rajaaminen on eräs tuen keino. Etenkin jos luokassa ei ole Saloviidan parjaamaa avustajaa, opettajan huomio ei millään riitä kaikille avun tarvitsijoille tasapuolisesti.

Mihinkähän perustuu Saloviidan väite siitä, että erityisluokalle siirtoon riittää se, että opettaja ja rehtori pääsevät asiasta yksimielisyyteen? Perusopetuslain 17 pykälässä säädetään erityisluokalle siirroista. Lain mukaan ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä on kuultava oppilasta ja huoltajaa. Oppilaan opetusta vastaavilta (opettajat) on hankittava selvitys oppilaan etenemisestä. Lisäksi on tehtävä moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä selvitys oppilaan jo saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta. Nämä kaikki näkemykset kootaan asiakirjaan nimeltä pedagoginen selvitys. Tarvittaessa pedagogista selvitystä on vielä täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla. Kaiken tämän moniammatillisen yhteistyön tuottaman dokumentoinnin perusteella koulutuksen järjestäjä tekee erityisopetuspäätöksen. Koulutuksen järjestäjä ei ole koulu, vaan kunta, ja erityisopetuspäätökset tekee opetuspäällikkö tai vastaava ylempi virkamies. On todella kummallista, että Saloviita päättää kirjoituksensa vaatimalla, että päätösvalta siirroista erityisopetukseen otetaan pois opettajilta ja annetaan terveydenhuollon ammattilaisille. Miten se voidaan ottaa pois kun sitä ei ole nytkään?

Perusopetuksessa on vuodesta 2011 ollut käytössä ns. kolmiportainen tuki. Sen tarkoituksena on ollut vähentää erityisopetuspäätösten tekemisen tarvetta, kun monenlaista tukea voidaan antaa oppilaalle ilman erityisoppilaan statusta. Yleiseen ja tehostettuun tukeen ovat oikeutettuja kaikki oppilaat, ja niiden keinovalikossa ovat lähes kaikki opetuksen eriyttämisen muodot, mukaan lukien osa-aikainen erityisopetus. Ei tarvita pitkiä ja raskaita tutkimuksia ja päätösprosesseja tuen antamiseen, vaan tukea voidaan antaa resurssien puitteissa tarvittaessa. Tuen tarpeen arvioinnissa ja tuen toteuttamisessa luotetaan opettajien ammattitaitoon. Vasta erityisen tuen piiriin pääsemiseen tarvitaan edellä kuvattu pitkä prosessi.

Salovaara tarjoaa ratkaisuksi avustajien irtisanomista ja vapautuneiden palkkarahojen osoittamista erityisopettajien palkkaamiseen. Erityisopettajia toki tarvittaisiin nykyistä enemmän. Pätevistä erityisopettajista on kuitenkin pulaa. Onko ratkaisu siis avustajien korvaaminen epäpätevillä erityisopettajilla? Kenen edunvalvonnasta tässä on kyse?