Kun perheiltä on kysytty tutkimuksissa, miten he mieluiten järjestäisivät pienten lasten hoidon, ovat tulokset hyvin samansuuntaisia tutkimuksen tekijästä ja ajankohdasta riippumatta. Suurin osa vanhemmista haluaa järjestää pienten, alle kaksi-kolmivuotiaiden lasten hoidon kotona.
Suomessa ansiosidonnainen vanhempainvapaakausi päättyy lapsen ollessa n. 11 kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen on mahdollista jäädä hoitamaan lasta kotihoidon tuen turvin. Kotihoidon tuki on kuitenkin hoitolisälläkin yhdestä lapsesta vain noin 525 euroa/ kk. Kotihoidontukijärjestelmää on arvosteltu siitä, että sitä käyttävät useimmin äidit, ja sen on katsottu heikentävän naisten asemaa työmarkkinoilla. Kuitenkin suomalaiset naiset palaavat töihin vanhempain- ja hoitovapaiden jälkeen työmarkkinoille huomattavasti runsaammin kuin äidit muualla Euroopassa.
Lasten hoitojärjestelyjä pohdittaessa tulisi lapsen edun olla aina ensisijainen. On kehityspsykologinen tosiasia että pienet, alle kolmivuotiaat lapset, eivät hyödy ryhmässä annetusta varhaiskasvatuksesta. Heidän infektioriskinsä on myös suurempi kuin vanhempien lasten. Pienten lasten kotihoidon etuja tulisikin tarkastella laajemmin, osana sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta. Kotihoitoa tukemalla voidaan vähentää pienten lasten tulehdussairauksia, esimerkiksi korvatulehduksia, jolloin terveyspalveluidenkin tarve pienenee. Erityisesti pienten lasten päiväkotihoito on jo sinänsä kallista - yhden alle kolmivuotiaan päivähoitopaikan kustannukset päiväkodissa ovat n. 15 000 euroa vuodessa.
Äidit jäänevät isiä useammin hoitamaan lapsia usein taloudellisista syistä. Hoitorahan vaatimaton taso pakottaa elämään käytännössä pitkälti yhden palkansaajan tulojen varassa. Useimmiten nuoren perheen ollessa kyseessä isä on vanhemmista parempipalkkainen, joten perheen kannalta on edullisempaa että äiti jää kotiin lapsen kanssa. Olisikin syytä selvittää, miten ansiosidonnaisen vanhempainrahakauden pidentäminen nykyisestä esimerkiksi siihen asti, kun lapsi täyttää 18 kk vaikuttaisi isien halukkuuteen käyttää mahdollisuutta jäädä lasta hoitamaan. Vanhempainrahakauden käytön ajankohtaan olisi myös syytä saada nykyistä enemmän joustoa.
Vanhempainrahakauden jälkeen tulee perheillä olla edelleen todellisia vaihtoehtoja lasten hoidon järjestämiseen. Eräänlainen "raha seuraa lasta" -tyyppinen palvelusetelimalli on mielestäni hyvin varteenotettava vaihtoehto. Setelin arvo olisi sama kaikille, ja perheet voisivat itse vapaasti valita kunnallisen päivähoidon, yksityisen päivähoidon tai kotona vanhemman itsensä tai palkatun hoitajan antaman hoidon välillä.
On korkea aika alkaa nähdä pienten lasten kotihoito yhteiskunnallisesti arvokkaana työnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti