Sonjan malli

Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas, sisäministerin erityisavustaja Sonja Falk esittelee blogissaan 17.3. oman ehdotuksensa perhevapaamalliksi. Suomeen on esitetty Ruotsin 6+6+6 -mallin soveltamista, jolla on Helsingin Sanomien (16.3.2015) kyselyn mukaan laajahko kannatus eri puolueissa. Sonja Falk ei vastusta esitettyä mallia, mutta esittelee oman 5+5+5 -mallinsa realistisempana ja edullisempan vaihtoehtona nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa.

Sonjan mallissa äitiysvapaa olisi 5kk, josta 3kk korotettu äitiyspäiväraha. Nykymallissa äitiysvapaan kesto on noin 4kk. Sonjan esittämässä mallissa äitiysvapaata seuraava vanhempainvapaa olisi kestoltaan myös 5kk, ja sen käytöstä vanhemmat voisivat päättää vapaasti. Viimeinen 5kk olisi "kiintiöporkkana" isille. Tämä isyysvapaa olisi ansiosidonnainen. Sen käyttämättä jättäminen ei kuitenkaan poistaisi äidin oikeutta jäädä hoitovapaalle, toisin kuin kaatuneessa hallituksen perhevapaapaketissa olisi käynyt.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä selvitti erilaisten perhevapaamallien käyttöä ja vaikutuksia vuonna 2011. Työryhmä päätyi esittelemään kolme erilaista mallia, joissa kussakin perhevapaiden kokonaiskesto kasvaisi. Mallit olivat:

A-malli, jossa äidin osuus 4,2kk, äidin tai isän osuus 6,3kk ja isän osuus 2,6kk (lähimpänä nykymallia, kuitenkin siten että isän osuus pitenisi).
B-malli, jossa äidin osuus 4,2kk, äidin tai isän osuus 9,0kk ja isän osuus 3,0kk
C-malli, jossa äidin osuus 6,0kk, äidin tai isän osuus 6,0kk ja isän osuus 6,0kk

Malleista tehdyissä kustannuslaskelmissa ei otettu huomioon niiden tuomaa mahdollista säästöä kotihoidon tuen ja päivähoidon kustannuksiin. Ilman näiden säästövaikutusten huomioon ottamista A-malli oli tietenkin kustannusvaikutuksiltaan maltillisin ja C-malli kallein.

Sonjan malli sijoittuu nähdäkseni jonnekin B- ja C-mallin välimaastoon. Sen etuna on pidettävä sitä, että isän osuuden käyttämättä jättäminen ei vähennä oikeutta kotihoidon tukeen.

STM:n selvityksessä todettiin lapsiperheiden köyhyysasteen lisääntyneen 1990-luvun laman seurauksena enemmän kuin muun väestön keskimäärin. Nykyisessä systeemissä yli puolet perhevapaa-ajasta ollaan niukan kotihoidon tuen varassa. On erittäin perusteltua ja lapsen edun mukaista uudistaa järjestelmää enemmän asiosidonnaiseen tukeen perustuvaksi. On myös tärkeää edistää sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla, ja toisaalta tukea isien vastuunottoa perheen sisällä. Pakkokiintiöimisiin ei kuitenkaan pidä turvautua, vaan perheiden pitää voida itse päättää lasten hoidon järjestelyistä. "Kiintiöporkkanat" toimivat paremmin kuin kiintiöiden käyttäminen keppinä.

Mielestäni ihanteellinen olisi malli, jossa äidin osuus olisi 6kk, vanhempien vapaasti jakama osuus 9kk ja isälle korvamerkitty osuus 3kk. Siinäkin tapauksessa ansiosidonnainen vapaa pitenisi vähintään 15 kuukauteen, ja isän käyttäessä oman osuutensa 18 kuukauteen. Vaikeassa taloustilanteessa kaikki avaukset ovat kuitenkin harkinnan arvoisia.